Soinniton alveolaarinen sibilantti

Nykymaailmassa Soinniton alveolaarinen sibilantti:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Soinniton alveolaarinen sibilantti on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Se on ilmiö, joka on herättänyt keskustelua, pohdintaa ja analysointia useilla tieteenaloilla, mikä on herättänyt sekä innostusta että huolta. Selvittääksemme Soinniton alveolaarinen sibilantti:tä ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme, tässä artikkelissa tutkimme sen eri puolia, tutkimme sen alkuperää ja kehitystä sekä analysoimme sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.

Soinniton alveolaarinen sibilantti on niin sanottu tavallinen s-äänne, joka esiintyy useimmissa kielissä. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkki on . Suomen kielessä se on ainoa kotoperäinen sibilantti.

Kuvaus

Soinnitonta alveolaarista sibilanttia määrittävät seuraavat foneettiset parametrit:

Käyttö

Soinniton alveolaarinen sibilantti kirjoitetaan

  • latinalaisia aakkosia käyttävissä kielissä useimmiten s, kuitenkin esimerkiksi unkarissa sz. Saksan kielessä kahdennettu saatetaan kirjoittaa myös ß. Muun muassa englannissa ja ranskassa se kirjoitetaan e:n, i:n ja y:n edellä joskus myös c:llä, ranskassa muiden vokaalien edellä toisinaan ç.
  • kyrillisissä kirjaimissa äännettä vastaa kirjain C, joka on ulkonäöltään identtinen latinalaisen C-kirjaimen kanssa, mutta on eri kirjain.
  • Kreikan kielessä -äänne merkitään kirjaimella Σ (Sigma).
  • Heprean kielessä merkitään joko Samekhilla (ס) tai Šinillä (ש).

Lähteet

  1. Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Oppikirja. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1.