Dentaali

Tässä artikkelissa aiomme tutkia perusteellisesti Dentaali:tä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Dentaali on aihe, joka on viime vuosina kiinnittänyt lukuisten asiantuntijoiden ja tutkijoiden huomion, synnyttänyt kiivasta keskustelua ja synnyttänyt lukuisia analyyseja ja tutkimuksia. Dentaali on pitkään ollut keskustelunaihe eri alueilla, ja se on vaikuttanut kaikkeen politiikasta talouteen, mukaan lukien kulttuuriin ja teknologiaan. Seuraavissa kappaleissa perehdymme Dentaali:n eri puoliin, sen kehitykseen ajan myötä ja sen mahdollisiin seurauksiin nykyään.

Dentaali on äänne, jota tuotettaessa kieli koskettaa hampaita (lat. dentes). Suomen kielessä dentaalisena ääntyy ensisijaisesti klusiili /t/ sekä sen yhteydessä esiintyessään myös lateraali /l/ (esim. kalteva) ja nasaali /n/ (esim. kanto). Tavallisesti /l/ ja /n/ (ja monissa muissa kielissä myös /t/) ääntyvät kuitenkin alveolaarisina, niin että kieli koskettaa hampaiden sijasta hammasvallia.

Ainoat dentaalit, joille kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa on osoitettu erityinen symboli, ovat soinniton ja soinnillinen frikatiivipari (esim. engl. think /θɪŋk/) ja (esim. engl. this /ðɪs/). Muiden äänteiden kohdalla dentaalisuus voidaan tarvittaessa merkitä lisäämällä kirjaimeen tarkkeeksi niin sanottu alapuolinen silta: . Unicode-merkistöön sisältyy tätä varten erityinen yhdistyvä tarke (U+032A, engl. combining bridge below).

Katso myös

Lähteet

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet

  1. a b Wiik, s. 30–31.