Norfolkinsaari

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Norfolkinsaari:n kiehtovaan maailmaan. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan tutkimme eri näkökohtia, jotka tekevät Norfolkinsaari:stä merkityksellisen nykyään. Analysoimme sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutusta eri alueilla ja sen roolia jokapäiväisessä elämässä. Laajan ja objektiivisen näkökulman avulla pyrimme lähestymään Norfolkinsaari:tä eri näkökulmista ymmärtääksemme sen todellisen merkityksen ja laajuuden nykymaailmassa. Liity kanssamme tälle matkalle Norfolkinsaari:n läpi ja löydä kaikki tämän jännittävän aiheen takana.

Territory of Norfolk Island
Norfolkinsaaren lippu Norfolkinsaarten vaakuna

Valtiomuoto Australian territorio
Kuningas Charles III
Hallinnon johtaja
Pääministeri
Eric Hutchinson
Andre Nobbs
Pääkaupunki Kingston
Muita kaupunkeja Burnt Pine
Pinta-ala
– yhteensä 39 km²  (sijalla 227)
Väkiluku (2016) 1 748 (sijalla ei laskettu)
– väestötiheys 45 as. / km²
Viralliset kielet englanti
norfuk
Valuutta Australian dollari (AUD)
Aikavyöhyke UTC+11
– kesäaika UTC+12
Itsenäisyys
– Autonomia

1979
Lyhenne
Kansainvälinen
suuntanumero
+672 3
Tunnuslause In as much
Kansallislaulu Advance Australia Fair

Norfolkinsaari (engl. Norfolk Island) on saari Tyynellämerellä Australian, Uuden-Seelannin ja Uuden-Kaledonian välisellä merialueella. Saarelta on lähtöisin viherkasvina suosittu norfolkinaraukaria eli huonekuusi, joka on kuvattu myös saaren lippuun. Norfolkinsaari on yksi Australian territorioista ja siellä oli 1 748 asukasta vuoden 2016 väestönlaskennassa.

Maantiede

Sijainti ja pinnanmuodot

Norfolkinsaaren kartta.

Norfolkinsaari sijaitsee Tyynenmeren lounaisoassa noin 1 680 kilometriä Sydneystä koilliseen. Saari on noin 8 kilometriä pitkä ja 5 kilometriä leveä. Hallintoalueeseen kuuluu myös Norfolkinsaaren eteläpuolella kaksi pienempää saarta, Phillip Island ja Nepean Island.

Saaret ovat noin 2–3 miljoonaa vuotta tapahtuneen tulivuoritoiminnan jäänteitä ja muodostuneet vanhan kilpitulivuoren huipusta. Suurin osa Norfolkinsaaresta on tulivuoriperäistä basalttitasankoa, jonka keskikorkeus on 110 metriä. Korkein kohta on 319 metriä korkea Mount Bates.

Norfolkinsaaren maasto on varsin epätasaista, ja sen rannikko nousee monin paikoin jyrkkinä kallioina merestä. Korkeimmat kalliot ovat 90-metrisiä. Kingstonissa ja saaren pohjoisrannikon Cascadessa on ainoat paikat, jossa on loivempaa rannikkoa.

Ilmasto

Norfolkinsaarella vallitsee subtrooppinen meri-ilmasto, jossa vuodenaikojen vaihtelu on hyvin pientä. Kosteus on korkeaa ja tuulet usein kovia. Lämpötila vaithee 13 ja 25 asteen välillä, ja vuotuinen sadanta on noin 1 300 millimetriä.

Luonto

Norfolkinsaaren luonto on ainutlaatuista. Saari ei ole ikinä ollut yhteydessä mantereeseen, joten kasvien siementä ja itiöiden on pitänyt kulkeutua saarelle pitkän matkan päästä. Norfolkinsaarella kasvaa yli 40 kotoperäistä kasvilajia, joista tunnetuin on jopa 60 metriä korkeaksi kasvava norfolkinaraukaria. Merkittävimmät luonnonvaraiset alueet kuuluvat Norfolkinsaaren kansallispuistoon.

Norfolkinsaarten eläimistä huomattavimpia ovat useat linnut, joista osaa ei tavata mistään muualta. Tällaisia ovat norfolkinsaarenviherkaija ja uudenseelanninhaukkapöllön alalaji Ninox novaeseelandiae undulata, joka kuoli 1980-luvulla melkein sukupuuttoon. Saaren rannoilla pesii muun muassa suippopyrstöliitäjiä, naamiosuulia, valkotropiikkilintuja, nokitiiroja ja tummaruskotiiroja.

Norfolkinsaarelta tunnetaan vain kaksi alkuperäistä nisäkäslajia, lepakot norfolkinhännäkkö ja australianperhoslepakko. Ihmisten mukana saarella ovat levinneet polynesianrotta, mustarotta ja kotihiiri sekä kissa ja nauta.

Historia

Norfolkinsaarella tiedetään olleen polynesialaisasutusta, ja arkeologisten todisteiden mukaan saaren asutusvaihe kesti noin vuodesta 1150 vuoteen 1450.

Ensimmäinen saaren nähnyt eurooppalainen oli kapteeni James Cook toisella tutkimusmatkallaan vuonna 1774. Hän nimesi saaren Norfolkin paronittaren Mary Howardin mukaan. Cook kehui saarta siellä kasvavien korkeiden puiden (norfolkinaraukarioiden) vuoksi, sillä hän luuli niiden sopivan täydellisesti laivojen mastoihin. Cookin arvio osoittautui myöhemmin vääräksi: puut eivät olleet laivojen mastoiksi sopivia.

Britit perustivat 1788 Norfolkinsaarelle rangaistussiirtokunnan, jonka tarkoituksena oli varmistaa saaren omistus ja tukea Australian mannermaan Port Jacksonin siirtokuntaa. Saaren olosuhteet olivat kuitenkin haastavat, sillä sillä ei ollut turvallista satamaa. Siirtokunta hylättiin 1814, ja vangit siirrettiin Van Diemenin maalle. Vuonna 1825 saarelle perustettiin uusi rangaistussiirtokunta. Siitä tuli pahamainen sen vankien ankarasta kohtelusta, ja kapinat olivat siksi yleisiä. Sen aikana aloitettiin myös saaren laajamittainen raivaaminen maataloudelle. Se kuitenkin suljettiin 1855.

Norfolkinsaaren seuraava asutusvaihe alkoi 8. kesäkuuta 1856, jolloin sinne asutettiin Pitcairnin saarelta HMS Bountyn kapinallisten ja tahitilaisten jälkeläisiä Pitcairnin käytyä liian pieneksi kasvavalle väestölle. Pitcairnilta saapui kaikkiaan 196 henkeä. Norfolkinsaari oli alkujaan oma itsenäinen siirtokuntansa, ja sen asukkaat kehittivät oman maanomistusoikeutensa ja yhteiskuntansa.

Norfolkinsaaren hallinto siirtyi vuonna 1901 Uuden Etelä-Wales kuvernöörille. Suoraan liittovaltion alaisuudessa oleva merentakainen territorio siitä tuli 1913.

Norfolkinsaaren lentoasema rakennettiin toisen maailmansodan aikana, koska saari sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla. Lentoasema kautta alkoi sodan jälkeen saarelle tulla matkailijoita, ja matkailusta tuli talouden keskeisimpiä aloja.

Politiikka

Norfolkinsaari on Australian territorio, jonka nimellinen valtionpäämies on Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas, jota edustaa Australian kenraalikuvernöörin nimittämä hallinnon johtaja (engl. Administrator), huhtikuusta 2017 alkaen Eric Hutchinson. Saarella on myös lakiasäätävä neuvosto (Legislative Assembly), jonka yhdeksän jäsentä valitaan kansanäänestyksellä korkeintaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Neljä neuvoston jäsenistä muodostaa päätäntäneuvoston (Executive Council), joka toimii hallinnon johtajan neuvonantajana. Saaren pääministerinä toimii David Buffett. Poliittisia puolueita Norfolkinsaarella ei ole.

Saarella on jonkin verran erimielisyyttä Australian kanssa siitä, annettiinko saarelle itsenäisyys sen uudelleenasutuksen aikaan. Joka tapauksessa saarelaiset on vapautettu Australian veroista, minkä ansiosta saari on veroparatiisi sekä paikallisille että turisteille.

Talous

Norfolkinsaaren tärkein tulonlähde on matkailu, mitä edistää saaren veroparatiisiasema. Matkailijoita käy vuosittain jopa 30 000, erityisesti Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Saarelta viedään norfolkinaraukarian siemeniä. Muita tulonlähteitä ovat postimerkit ja väkijuomat. Saari on omavarainen lihan ja kananmunien suhteen. Saarella ei makseta tuloveroja, mutta verotuloja saadaan tulleista, rahoituslaitosten veroista ja lentokenttäveroista.

Varsinaista satamaa saarella ei ole, mutta Kingstonissa ja Cascade Bayssa on lastauslaitureita. Tavarat tuodaan laivoilla yleensä Cascade Bayhin. Saaren ainoa uimakelpoinen paikka on Emily Bay, jota pieni koralliriutta suojaa Tyyneltämereltä päin.

Väestöjakauma

Saaren pienen väkiluvun vuoksi matkailijat aiheuttavat suuria muutoksia väestön määrään saarella. Koska saarella on läheiset yhteydet Uuteen-Seelantiin ja Australiaan, maastamuutto näihin maihin on hyvin yleistä. Saarella on yksi koulu, ja koulutus on ilmaista mutta pakollista 6–15-vuotiaille. Koulutus on mahdollista vain lukiotasolle, joten korkeampaa koulutusta kaipaavat joutuvat siirtymään muualle. Koulun opettajat tulevat saarelle Australiasta ja joskus myös Uudesta-Seelannista. Myös saaren työmarkkinat ovat pienet. Lukutaitoisuuden arvioidaan olevan 100 % (ei virallisia tilastoja). Suurin osa asukkaista on valkoihoisia, jotka ovat myöhempien Australiasta tai Uudesta-Seelannista muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä; loput saaren asukkaista kuuluvat tahitilaisten ja polynesialaisten vähemmistöihin. Saaren terveyspalvelut hoitaa pieni sairaala.

Saaren valtauskonto on kristinusko, erityisesti protestanttisuus. Saaren nykyiset asukkaat puhuvat 1800-luvun englannin, gaelin ja vanhan tahitin sekoitusta, jota toisinaan kutsutaan nimellä "norfuk". Norfukin kielen merkitys saarella on kuitenkin vähenemään päin.

Urheilu

Norfolkinsaaren turismi- ja terveysministeri Geoffrey Gardner toimii Oseanian yleisurheiluliiton presidenttinä.

Lähteet

  1. a b Australia: Agglomerations (census population) citypopulation.de: Citypopulation. Viitattu 31.12.2018. (englanniksi) (saksaksi)
  2. a b https://www.timeanddate.com/time/zone/norfolk-island
  3. https://www.timeanddate.com/news/time/norfolk-island-dst.html
  4. a b c Norfolk Island Encyclopedia Britannica. 6.3.2024. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
  5. Geology Norfolk Island Flora & Fauna Society. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
  6. a b c d Norfolk Island Environment The Department of Infrastructure, Transport, Regional Development, Communications and the Arts. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
  7. Birdwatching Parks Australia. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
  8. Wildlife Department of Climate Change, Energy, the Environment and Water. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
  9. Norfolk Island History and Heritage Department of Infrastructure, Transport, Regional Development, Communications and the Arts. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
  10. a b c d e Julkaisija = Parks Australia: Norfolk Island National Park - Culture and history parksaustralia.gov.au. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
  11. a b British Colonial Settlement 1788-1814 KAVHA. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
  12. British Penal settlement 1825-1855 KAVHA. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
  13. a b Third (Pitcairn) settlement 1856-present KAVHA. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
  14. Norfolk Island Administrator Australian Government, The Department of Infrastructure, Transport, Regional Development and Communications. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla