Tässä artikkelissa tutkimme Ruotsinpihlaja:n merkitystä eri yhteyksissä ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Ruotsinpihlaja on ollut tutkimuksen ja mielenkiinnon kohde läpi historian, ja sen vaikutus ulottuu useille alueille taloudesta politiikkaan, mukaan lukien tieteeseen ja kulttuuriin. Seuraavilla riveillä analysoimme, kuinka Ruotsinpihlaja on muokannut ajattelu- ja toimintatapaamme ja miten se edelleen vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Alkuperäistään nykyiseen evoluutioonsa Ruotsinpihlaja on jatkossakin tärkeä aihe, joka kiinnostaa kaikkia niitä, jotka haluavat ymmärtää paremmin ympäröivää maailmaa.
Ruotsinpihlaja | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Vaarantunut |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Rosales |
Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
Suku: | Pihlajat Sorbus |
Laji: | intermedia |
Kaksiosainen nimi | |
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia) on Etelä-Ruotsissa ja lounaisimmassa Suomessa kasvava, muuallakin puistopuuna yleinen pihlajalaji. Alkujaan Linné antoi sille tieteellisen nimen S. suecica. Ruotsinpihlaja on saanut alkunsa kotipihlajan, etelänpihlajan ja saksanpihlajan tai jonkin sen läheisen sukulaislajin risteymänä.
Ruotsinpihlaja kasvaa luonnonvaraisena pääasiassa Ruotsissa, suunnilleen Uppsalasta Göteborgiin ulottuvan linjan eteläpuolella sekä Suomessa Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Hajanaisia esiintymiä on Lounais-Suomessa, Baltian maissa ja Etelä-Norjassa. Istutettuna puisto- ja pihapuuna sitä kasvatetaan Etelä-Suomessa.
Se viihtyy avoimilla ja kuivilla kalkkipitoisilla kasvupaikoilla, kalliolehdoissa ja kivikkoisilla avoimilla rinteillä.
Ruotsinpihlaja on luokiteltu kansainvälisesti elinvoimaiseksi. Suomessa se on luokiteltu vaarantuneeksi.
Ruotsinpihlaja kasvaa enintään 10–15 metriä korkeaksi. Se eroaa kotipihlajasta etenkin lehtien muodon perusteella: kotipihlajanlehdissä on 5–6 paria ja lehdykät ovat parittain, ruotsinpihlajan lehdet ovat parihalkoisia tai parijakoisia, joskus harvoin voi lehden tyvessä olla lehdykkäpari. Samannäköisen suomenpihlajan lehden tyvessä on yksi tai kaksi lehdykkäparia. Ruotsinpihlajan lehden alapinta on harmaakarvainen. Marja on soikea ja punaruskea.
Marja on syötävä, ja siitä voi valmistaa mehua. Puuaines on vaaleaa ilman sydänpuun tummuutta, ja se on hyvin kovaa, sitkeää ja vaikeasti halottavaa. Puusepänteollisuudessa se on kysytty ainespuu. Puistopuuna laji on siitä erinomainen, että se kestää hyvin leikkaamista ja pakkasia.
|