Tämä artikkeli käsittelee Kotipihlaja-aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Kotipihlaja on ajankohtainen aihe, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion vaikutuksensa vuoksi nykyiseen yhteiskuntaan. Vuosien varrella Kotipihlaja on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä, ja se on ollut tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka pyrkivät ymmärtämään täysin sen vaikutukset. Tässä artikkelissa analysoidaan Kotipihlaja:n historiallista kontekstia, erilaisia näkökulmia ja mahdollisia ratkaisuja tai suosituksia. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus tästä aiheesta.
Kotipihlaja | |
---|---|
Pihlajanmarjoja syksyllä |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Elinvoimainen |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Rosales |
Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
Suku: | Pihlajat Sorbus |
Laji: | aucuparia |
Kaksiosainen nimi | |
Sorbus aucuparia |
|
Katso myös | |
Kotipihlaja eli pihlaja (Sorbus aucuparia) on ruusukasveihin kuuluva puu, joka kasvaa luonnonvaraisena suurimmassa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Aasiassa. Suomessa se on hyvin yleinen koko maassa. Pihlaja tunnetaan valkoisista kukinnoistaan, punaisista marjoistaan ja hienosta syysväristä. Se on Pohjois-Savon maakuntakukka.
Kotipihlaja on Suomen luonnonvaraisista puista värikkäin. Kesäkuussa (Lapissa heinäkuussa) se kukkii runsain kermanvalkoisin kerrotuin huiskiloin, joita usein kutsutaan epätarkasti tertuiksi. Kukinto on 8–10 cm leveä kertotasohuiskilo. Se koostuu pienistä, valkoisista, tuoksuvista kukista.
Kotipihlajan erottaa muista Suomessa kasvavista pihlajista kapealehdykkäisistä, päättöparisista lehdistä. Syksyllä pihlajan lehdet saavat ruskaväreikseen säästä riippuen keltapunaista, kirkasta punaista, tummaa punaista ja jopa lähes mustaa. Aurinkoisella paikalla lehdet muuttuvat kauniin punaisiksi. Pihlajan marja on kypsänä punainen. Marjat kypsyvät yleensä heinäkuun lopussa tai elokuussa. Syksyllä ja talvella kirkkaanpunaiset marjatertut tarjoavat ravintoa linnuille.
Pihlajaa tavataan sekä puumaisena että pensasmaisena. Pensasmainen kasvu johtuu tavallisesti kasvupaikan varjoisuudesta, maaperän karuudesta tai kasvia syövistä hirvieläimistä.
Kotipihlajan lähilajeja Suomessa ovat Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla kasvavat suomenpihlaja (Sorbus hybrida) ja ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia) sekä Ahvenanmaalla kasvava kaunopihlaja (Sorbus meinichii). Sorbus aucuparia × hybrida on kotipihlajan ja suomenpihlajan risteymä.
Pihlajan marjat ovat syötäviä ja sisältävät runsaasti C-vitamiinia (saman verran kuin lakoissa), mutta suuren omena- ja sorbiinihappopitoisuutensa vuoksi ne ovat sellaisenaan hyvin happaman ja karvaanmakuisia. Marjat ovat runsaskuituisia ja ne sisältävät myös E-vitamiinia, K-vitamiinia, beetakaroteenia, kaliumia sekä flavonoideja. Niitä on käytetty ravinnoksi jo kauan, ja niistä voi tehdä esimerkiksi hilloa, hyytelöä ja mehuja tai yhdistää antamaan makua esimerkiksi omenapiirakkaan tai -mehuun. Pihlajanmarjoista voi valmistaa marjalikööriä. Kansanlääkinnässä pihlajanmarjoilla on hoidettu kihtiä, munuaissairauksia, suolistovaivoja, keripukkia, ruokahaluttomuutta ja verisuonten kovettumia. Nuoria lehtiä voi käyttää myös salaatissa. Marjoja voi pakastaa tai kuivata. Kuivaus onnistuu myös huoneenlämmössä. Kuivattua marjaa voi lisätä esimerkiksi murskattuna terveyspommiksi leivonnaisiin, puuroon, smoothieen tai jogurttiin. Vuonna 2015 koko Suomessa tilastoitiin kerätyn myyntiin vain 762 kilogrammaa pihlajanmarjoja. Marjat ovat myös lintujen suosiossa.
Pihlaja on suosittu pihapuu. Pihlajia käytetään suhteellisen paljon myös julkisilla viheralueilla, koska se on pienikasvuinen, vaatimaton maaperän suhteen ja sillä on koristearvoa lähes ympäri vuoden.
Kotipihlajan lahottajina toimivat lepänarinakääpä (Phellinus alni), okrakääpä (Hapalopilus nidulans), kuhmukääpä (Phellinus punctatus) ja vyökäävät (Trametes). Kotipihlajan tuholaisia ovat ainakin pihlajanmarjakoi (Argyresthia conjugella) ja pihlajankukkakärsäkäs (Anthonomus conspersus).
|