Thomas Südhof
Tässä artikkelissa perehdymme Thomas Südhof:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen monia puolia ja näkökohtia, jotka tekevät siitä niin merkityksellisen nykyään. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Thomas Südhof on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena läpi historian. Tarkastellaan syvällisen ja yksityiskohtaisen analyysin avulla sen vaikutusta eri alueilla sekä sen vaikutuksia yksilötasolla ja kollektiivisella tasolla. Opimme asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta ja näkemyksiä niiden ihmisten näkökulmista, jotka kokevat Thomas Südhof:n läsnäolon läheltä jokapäiväisessä elämässään. Mikä salaisuus on piilotettu Thomas Südhof:n taakse? Mikä on sen merkitys nykyisessä tilanteessa? Näitä ja muita kysymyksiä käsitellään tässä artikkelissa, joka pyrkii tarjoamaan kattavan näkökulman nyky-yhteiskunnassa erittäin tärkeästä aiheesta.
| Thomas Südhof | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. joulukuuta 1955 Göttingen, Länsi-Saksa |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Göttingenin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Victor P. Whittaker |
| Instituutti |
University of Texas Southwestern Medical Center, Howard Hughes Medical Institute, Stanfordin yliopisto |
| Tutkimusalue | biokemia |
| Palkinnot |
Albert Lasker -palkinto (2013)  Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto (2013) |
| Aiheesta muualla | |
| med.stanford.edu/profiles/thomas-sudhof | |
|
|
|
Thomas Südhof (22. joulukuuta 1955 Göttingen, Länsi-Saksa) on saksalainen biokemisti. Hän on tutkinut erityisesti neuronien kommunikaatiota. Hänet palkittiin vuonna 2013 tutkimustensa ansiosta Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnolla, jonka hän jakoi James Rothmanin ja Randy Schekmanin kanssa.
Elämä
Südhof syntyi Göttingenissä vuonna 1955 ja opiskeli Göttingenin yliopistossa. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi 1982, jatkoi samana vuonna neurotieteen opiskeluja Max Planck -instituutissa ja väitteli tohtoriksi myös neurotieteestä.
Väitöskirjan jälkeistä tutkimusta Südhof teki University of Texas Southwestern Medical Centerissä, jossa liittyi vuonna 1983 Michael Brownin ja Joseph L. Goldsteinin laboratorioon. Brown ja Goldstein jakoivat fysiologian ja lääketieteen Nobelin vuonna 1985. Südhof onnistui tuona aikana kloonaamaan LDL-kolesterolin reseptorin geenin.
Südhof siirtyi vuonna 1991 Howard Hughes Medical Institute, ja hänestä tuli vuonna 2008 Stanfordin yliopiston molekyyli- ja solufysiologian professori. Südhof kiinnostui tutkimustyössään erityisesti siitä, miten aivojen neuronit kommunikoivat keskenään. Hänen tutkimustyönsä ansiosta tieto kommunikaatiosta on kasvanut selvästi. Hänet palkittiinkin ansioistaan vuonna 2013 Lasker-palkinnolla. Myöhemmin samana vuonna hän jakoi lääketieteen ja fysiologian Nobelin James Rothmanin ja Randy Schekmanin kanssa.
Lähteet
- ↑ a b c d The 2013 Nobel Prize in Physiology or Medicine - Press Release Nobelprize.org. Nobel Media AB. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Thomas Sudhof Stanford School of Medicine. Arkistoitu 13.10.2013. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Dr. Thomas Südhof Wins Lasker Award Cure Alzheimer's Fund. Arkistoitu 2.4.2014. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
