Turunmaanruotsi

Turunmaanruotsi on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa. Syntymisestään lähtien se on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla, niin politiikassa, kulttuurissa, tieteessä kuin yhteiskunnassa yleensä. Asiantuntijat ja tutkijat ovat tutkineet ja analysoineet tätä aihetta sen vaikutuksen ja seurausten ymmärtämiseksi. Lisäksi se on herättänyt suuren väestön kiinnostuksen synnyttäen keskusteluja ja pohdiskeluja eri alustoilla ja keskustelutiloissa. Tässä artikkelissa tutkimme Turunmaanruotsi:tä yksityiskohtaisesti, analysoimme sen tärkeimpiä näkökohtia ja tarjoamme laajan ja monipuolisen näkökulman tähän aiheeseen.

Suomenruotsin murteet. Turunmaanruotsi punaisella.

Turunmaanruotsi (ruotsiksi åboländska) on yksi ruotsin kielen murreryhmistä. Sitä puhutaan Turunmaalla eli Turun saariston ruotsinkielisissä kunnissa Varsinais-Suomessa. Turunmaanruotsi on suomenruotsin murre. Se jaetaan usein vielä Itä- ja Länsi-Turunmaan murteisiin. Itäisiä murteita puhutaan nykyisen Kemiönsaaren ja Saloon kuuluvan Särkisalon alueilla, kun taas läntisten murteiden alueen muodostaa nykyinen Parainen. Turussa puhutaan suomenruotsin yleiskieltä lähempänä olevaa kaupunkilaismurretta.

Joitain turunmaanruotsin piirteitä:

  • Lyhyt ⟨u⟩ äännetään : hundra /hondra/
  • Kaksoiskonsonanttien lyhentyminen: komma /kåma/
  • Äänteessä on kuultavissa oleva äänne vanhempien puhujien kohdalla, mutta nuoremmilta se puuttuu

Turunmaanruotsilla on perinteisesti ollut yhteyksiä uudenmaanruotsiin, mutta tutkija Therese Leinosen mukaan murteissa on havaittavissa siirtymä kohti pohjanmaan murteita. Turunmaanruotsin murteissa sisäistä vaihtelua on niin ikäryhmien kuin kunnankin mukaan, mutta erot ovat suurimmillaan saaristossa (Nauvo, Parainen ja Kemiönsaari) ja pienimmillään Turussa.

Ääninäyte

Nauvon murre nauhoitettu vuonna 1958 Kurt Zilliacuksen toimesta: (tiedoston tiedoissa transkriptio)

Korppoon murre (Nauvon naapurialue) nauhoitettu vuonna 1959 Kurt Zilliacuksen toimesta.

Lähteet