Älvdalska
Tässä artikkelissa Älvdalska:tä käsitellään tarkoituksena analysoida sen tärkeyttä ja merkitystä nykyään. Älvdalska on ollut lukuisten tutkimusten ja keskustelujen kohteena vuosien varrella, ja se on osoittanut sen vaikutuksen yhteiskunnan eri alueilla. Myös tämä aihe on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden keskuudessa, mikä tekee tarpeelliseksi syventää sen tutkimista ja ymmärtämistä. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkitaan erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia Älvdalska:n ympärille, jotta saadaan kattava kuva sen merkityksestä ja vaikutuksista nykyisessä kontekstissa.
| Älvdalska | |
|---|---|
 Älvdalenin kunta, jonka eteläosissa älvdalskaa puhutaan. |
|
| Oma nimi | övdalsk, övdalską, daląlską̊rran |
| Tiedot | |
| Alue |
 Ruotsi (Älvdalen) |
| Virallinen kieli | ei |
| Puhujia | noin 2 500–3 000 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen, riimukirjoitus |
| Kielenhuolto | Råðdjärum, älvdalska språkrådet |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä |
germaaniset kielet skandinaaviset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-2 | - |
Älvdalska on skandinaavinen kielimuoto, jota puhutaan Älvdalenin kunnassa Taalainmaan läänissä Ruotsissa. Sitä on vanhastaan pidetty ruotsin murteena, mutta sille on ajettu oman kielen asemaa. Kieltä puhuu noin 2 500–3 000 henkilöä, ja se on äärimmäisen uhanalainen. Tästä syystä kielelle on ajettu Ruotsin virallisen vähemmistökielen asemaa, joka takaisi sille valtion suojeluksen. Älvdalska eroaa ruotsin kielestä siinä määrin, että ruotsinkieliset puhujat eivät ymmärrä sitä tai eivät täysin ymmärrä sitä.
Historia
Ensimmäiset kirjalliset maininnat älvdalskasta ovat 1600-luvulta. Kielen tärkeimpiin tutkijoihin kuului Lars Levander, joka tutki kieltä ja Älvdalenin alueen kulttuuria 1900-luvun alussa. Hän kirjasi ylös kielen sanoja. Vuonna 1916 perustetussa paikallislehdessä Skansvaktenissa julkaistiin älvdalskaksi runoja ja novelleja. Vielä siihen aikaan suurin osa alueen asukkaista osasi kieltä, joten ymmärtämisvaikeuksia ei ollut. Kieli menetti kuitenkin asemaansa ajan kuluessa ruotsille.
Eräs syy älvdalenin kielen säilymiseen oli, ettei Ruotsissa ollut vielä 1800-luvun alussa koulupakkoa. Kun yhä useampi lapsi 1800-luvun loppupuolella pantiin kouluun, asiat alkoivat muuttua.
Aina 1970-luvulle asti lapsi sai koulussa jopa selkäänsä jos puhui äidinkieltään älvdalenia riikinruotsin sijaan. Monet vanhemmat päättivät, että oli parasta pysytellä kotonakin valtakunnan kielessä.
1980-luvulla alkoi kasvava kiinnostus älvdalskaan. Vuonna 1986 Lars Steensland julkaisi kielen ääntämisohjeet ja myöhemmin Bengt Åkerberg kehitti kielelle omat aakkoset, joihin kuului tavallisten ruotsalaisten 22 aakkosen lisäksi viisi muuta. Sen jälkeen on lisätty vielä uusia aakkosia. Muutamia lapsia on kasvatettu älvdalska äidinkielenään.
Kielen piirteet
Älvdalskalla on hyvin monimutkainen muoto-oppi, ja siinä on säilynyt enemmän piirteitä muinaisnorjasta kuin ruotsin kielessä. Kieli on kuitenkin kielitieteellisesti melkein yhtä kaukana muinaisnorjasta kuin ruotsikin. Kieli eroaa ruotsista etenkin ääntämyksellisesti.
Kielentutkijat pitävät älvdalskaa erittäin tärkeänä lähteenä selvittäessään, millaista oli puhe muinaisessa Pohjolassa. Muualla Ruotsissa etenkin saksan kielen lainasanat muuttivat puhetta nykypäivän riikinruotsiksi, mutta omissa oloissaan puhuttu muinainen älvdalskan kieli piti pintansa. Tutkijat ovat luonnehtineet kielen kuulostavan fäärin kielen ja islannin sekoitukselta.
Aakkosto
Älvdalskan uskotaan olevan viimeinen kieli, jota on arkikäytössä kirjoitettu riimuilla. Vielä 1500-luvulla kielen aakkosto koostui lähes pelkästään riimuista. Latinalaiset aakkoset kuitenkin ilmeisesti vaikuttivat riimujen kirjoitusasuun vaiheittain.
Vanhin ajoitettu älvdalskankielinen riimu on 1500-luvun lopulta. Se on puumerkkikaiverrus Åsenin kylästä peräisin olevassa kulhossa, ja siinä lukee "Anders on tehnyt (tämän) kulhon vuonna 1596".
Vasta viimeistään 1900-luvulle tultaessa kieli oli siirtynyt käyttämään kokonaan latinalaista aakkostoa. Paikkakunnalta on löytynyt kirje vuodelta 1906, joka on kirjoitettu riimuilla.
Älvdalskan nykyisissä aakkosissa on käytössä 33 kirjainta:
Aa Ąą Bb Cc Dd Đð Ee Ęę Ff Gg Hh Ii Įį Jj Kk Ll Mm Nn Oo Pp Qq Rr Ss Tt Uu Ųų Vv Ww Xx Yy Y̨y̨ Zz Åå Ą̊ą̊ Ää Öö
Kirjaimet, joissa on ogonek eli häntä (kuten Ą/ą), ääntyvät nasaalisina. Đ/ð on soinnillinen dentaalinen frikatiivi.
Elvytystoimet
Ruotsalainen Ulum Dalska -yhdistys on perustettu suojelemaan älvdalskan kieltä ja tuomaan kieltä paremmin esille muun muassa ajamalla sille virallisen vähemmistökielen asemaa. Toistaiseksi siinä ei ole onnistuttu, mutta yhdistys on ollut mukana jakamassa yhdeksännen luokan päättäville nuorille 6 000 kruunun stipendejä, mikäli nämä käyttävät aktiivisesti älvdalskan kieltä.
Ulum Dalska on myös julkaissut lyhyen johdannon älvdalskan kieleen.
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i Viikinkien riimut olivat kansan käytössä Ruotsissa vielä 1900-luvulla Yle Uutiset. 17.5.2015. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ a b c The Second Evaluation Report on Sweden (The European Council)
- ↑ a b Lars Steensland: Varifrån kommer älvdalskan - och vart är den på väg?
- ↑ Historia Ulum Dalska, en språkförening
- ↑ Uppsala Universitet: The Second Conference on Elfdalian (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Enoksen, Lars Magnar (1998). Runor: historia, tydning, tolkning. p. 180. Historiska Media, Falun. ISBN 91-88930-32-7.
- ↑ Jansson, Sven B. F. (1997 ). Runes in Sweden. p. 174. Stockholm, Gidlund. ISBN 91-7844-067-X
- ↑ Älvdalens kommun – Nyheter alvdalen.se. Arkistoitu 1.1.2017.
- ↑ hkr.diva-portal.org
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||
