Uskonto Suomessa

Tässä artikkelissa tutkimme Uskonto Suomessa:n aihetta eri näkökulmista, tarkastelemme sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykymaailmassa. Näillä linjoilla perehdymme Uskonto Suomessa:een liittyviin olennaisimpiin näkökohtiin, analysoimme sen historiallista merkitystä ja vaikutusta uusien käsitteiden ja trendien kehitykseen. Lisäksi käsittelemme erilaisia ​​alan asiantuntijoiden mielipiteitä sekä henkilökohtaisia ​​kokemuksia, jotka tarjoavat täydellisemmän ja rikastuttavamman näkemyksen Uskonto Suomessa:stä. Tämä artikkeli yhdistää ajantasaiset ja tarkat tiedot ja pyrkii tarjoamaan kattavan kuvan Uskonto Suomessa:stä, jotta lukija ymmärtäisi tämän tärkeän aiheen syvemmällä ja täydellisellä tavalla.

Uskonnot Suomessa
Vuosi Suomen ev.lut. kirkko Suomen ortodoksinen kirkko Muut Uskontokuntiin kuulumattomat
1900 98,1 % 1,7 % 0,2 % 0,0 %
1950 95,0 % 1,7 % 0,5 % 2,8 %
1960 92,4 % - - -
1970 92,4 % - - -
1980 90,3 % 1,1 % 0,7 % 7,8 %
1990 87,8 % 1,1 % 0,9 % 10,2 %
2000 85,1 % 1,1 % 1,1 % 12,7 %
2010 78,3 % 1,1 % 1,4 % 19,2 %
2011 77,3 % 1,1 % 1,5 % 20,1 %
2012 76,4 % 1,1 % 1,5 % 21,0 %
2013 75,2 % 1,1 % 1,5 % 22,1 %
2014 73,8 % 1,1 % 1,6 % 23,5 %
2015 73,0 % 1,1 % 1,6 % 24,3 %
2016 72,0 % 1,1 % 1,6 % 25,3 %
2017 70,9 % 1,1 % 1,6 % 26,3 %
2018 69,8 % 1,1 % 1,7 % 27,4 %
2019 68,7 % 1,1 % 1,7 % 28,5 %
2020 67,8 % 1,1 % 1,7 % 29,4 %
2021 66,6 % 1,1 % 1,8 % 30,6 %
2022 65,2 % 1,1 % 1,8 % 32,0 %

Uskonto Suomessa tarkoittaa uskontoja, joita Suomessa asuvat ihmiset harjoittavat.

Suomi on kristitty, luterilainen maa, jossa väestön enemmistö (65 %) kuului vuonna 2022 evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Viime vuosikymmenten suuri muutos on ollut tämän osuuden väheneminen, sillä koko 1900-luvun kirkkoon kuului vielä noin 90 % suomalaisista. Muita muutoksia on muslimien lukumäärän kasvu, jonka myötä islam on noussut Suomen toiseksi yleisimmäksi uskonnoksi. Muslimeja arvioitiin olevan vuonna 2022 yli 120 000 henkeä eli 2 % väestöstä. Suurin kristillinen suuntaus luterilaisuuden jälkeen on ortodoksinen usko, jonka harjoittajia on erityisesti Itä-Suomessa. Ortodoksisessa kirkossa oli vuonna 2021 noin 59 000 jäsentä eli noin 1 % väestöstä.

Perustuslaki antaa Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle erityisaseman, minkä takia usein puhutaan "valtionkirkosta". Evankelisluterilaiselle kirkolle ja ortodoksiselle kirkolle on omat kirkkolakinsa. Suomessa on näiden lisäksi pieniä kristillisiä yhdyskuntia ja uskonnollisia liikkeitä, kuten katolinen kirkko sekä buddhalaisia, hindulaisia ja juutalaisia. Uskonnonvapaus on turvattu uskonnonvapauslain (1923) ja perustuslain (2000) nojalla.

Historia

Suomalainen muinaisusko

Pääartikkeli: Suomalainen muinaisusko

Suomalaiset harjoittivat aina 1000-luvulle asti kotoperäisiä alkuperäisuskontoja, joille oli tyypillistä paikallisuus ja kokonaisvaltainen liittyminen maassa harjoitettuihin luontaiselinkeinoihin. Muinaisusko ei ollut Suomessa yhtenäistä tai muuttumatonta, vaan tavat ja uskomukset vaihtelivat eri aikoina ja eri alueilla.

Suomen muinaisusko oli polyteistista eli monijumalaista. Tunnettuja jumalia olivat Ukko ylijumala, taivaan, maan ja ilman jumala Ilmarinen, veden jumala Ahti sekä metsän kuningas Tapio. Muinaisuskoon kuului keskeisesti myös vainajien palvonta ja kunnioittava suhtautuminen karhuun. Perheillä, rakennuksilla, maaomaisuudella ja viljelyksillä oli omat haltijansa, joiden tehtävänä oli suojelu ja vaurauden sekä hedelmällisyyden turvaaminen Eri yhteisöillä oli keskushahmoina tietäjiä, joiden uskottiin pystyvän taioillaan muun muassa parantamaan sairaita.

Kristinuskon tulo Suomeen

Pääartikkeli: Kristinuskon historia Suomessa

Väestön kääntyminen kristinuskoon alkoi Suomessa 1000-luvulla aluksi kaupankäynnin välityksellä. Kristinusko levisi suurimpaan osaan Suomea katolisena uskona.

Uskonpuhdistus ja luterilainen kirkko

1500-luvulla uskonpuhdistus levisi myös Suomeen, mikä johti katolisen uskon korvaamiseen luterilaisella uskolla. Suomenkieliset jumalanpalvelukset yleistyivät ,ja Raamatun käännöstyö suomeksi käynnistyi. Luterilainen kirkko tuli valtionuskonnoksi, ja sen asema vahvistui 1600- ja 1700-luvuilla. Kirkko oli merkittävä kulttuurin ja koulutuksen edistäjä.

Lakisääteinen pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon astui voimaan vuonna 1634. Myös kirkonmenoihin osallistuminen muuttui pakolliseksi ja muut kuin luterilaiset tuli karkottaa maasta. Alkuperäisuskonnon harjoittaminen julistettiin synnilliseksi toiminnaksi ja kirkonmiehet ja viranomaiset pyrkivät hävittämään esimerkiksi metsikköjä, joita tiedettiin tai epäiltiin käytettävän uhrilehtoina. Kansanuskossa sekoittuivat tästä huolimatta pitkään kristilliset ja vanhan uskonnon piirteet. Esimerkiksi kristinuskon Saatanan ja suomalaisten muinaisuskon maahisten tehtävät sekoittuivat pitkään ja samoissa loitsua muistuttavissa rukouksissa ja rituaaleissa voitiin suojautua molempia vastaan. Paikoitellen Hämeessä, laajasti Itä-ja Pohjois-Suomessa, ja erityisesti Karjalassa tällaista esiintyi vielä uudella ajallakin. Ulkomaalaisille annettiin 1700-luvulla lupa harjoittaa muuta uskontoa kuin evankelis-luterilaista, mutta toisinuskovat joutuivat elämään ilman kansalaisoikeuksia aina 1900-luvulle asti.

1800-luvulta lähtien myös muut kristilliset suuntaukset, kuten ortodoksisuus ja erilaiset herätysliikkeet, saivat jalansijaa. Erityisesti herännäisyysliike vaikutti merkittävästi maaseudun väestöön ja korosti henkilökohtaista uskonelämää.

Uskontokuntaan kuulumisen pakollisuus poistui vuoden 1923 uskonnonvapauslain myötä. Uskonnonvapauslaki salli myös uusien uskonnollisten yhdyskuntien vapaan perustamisen. Uskonnottomuus ja maallistuminen alkoivat lisääntyä. Uskonnollisten yhdyskuntien monimuotoisuus laajeni, kun uusia uskonnollisia liikkeitä syntyi. Esimerkiksi helluntailaisuus, baptistit ja erilaiset karismaattiset suuntaukset saivat kannatusta.

Nykytilanne

Suomalaisten usko ja uskonnolliset tavat

Vuonna 2018 tehdyssä kansainvälisessä ISSP-kyselyssä Suomen väestöstä 40 prosenttia vastasi ettei usko jumalaan, 34 prosenttia vastasi uskovansa jumalaan ja 26 prosenttia ei osannut sanoa. Miehet uskoivat jumalaan vähemmän kuin naiset ja uskominen jumalaan väheni mitä nuoremmasta ikäluokasta oli kyse.

Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2011 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisten usko kristinuskon keskeisiin opetuksiin romahti neljän vuoden takaiseen verrattuna.

Vuonna 2009 julkaistun Gallup Internationalin mielipidekyselyn mukaan suomalaiset olivat naapurikansojaan uskonnollisempia ollen vertailussa 14. vähiten uskonnollisia. Suomessa 29 prosenttia vastaajista piti uskontoa tärkeänä elämässään. Vuonna 2017 arvokyselyssä 6 prosenttia suomalaisista valitsi uskonnollisen vakaumuksen tärkeimpien elämänarvojen joukkoon. Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista 30 prosenttia pitää evoluutioteoriaa vääränä. Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan 41 % suomalaisista rukoili vähintään kerran viikossa. Niitä, jotka eivät olleet viime vuosina rukoilleet lainkaan, oli 28 %

Valtiokirkkojärjestelmän perintönä monet asiat ovat edelleen kytkeytyneinä uskontoon. Kristinuskon vaikutus näkyy esimerkiksi kirkollisina pyhäpäivinä ja tapakulttuurissa.

Kristinusko

Pääartikkeli: Kristinusko Suomessa

Vuoden 2022 lopussa 65,2 % suomalaisista kuului Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin kirkkokunta on ortodoksinen kirkko, johon kuuluvia on 1,1 prosenttia. Suomen perustuslaissa luterilaisella kirkolla on erityisasema, ja sitä koskee erityinen kirkkolaki. Myös ortodoksisesta kirkosta on olemassa erityislaki

Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Pääartikkeli: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Turun tuomiokirkkoa on kutsuttu Suomen kansallispyhäköksi.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on maailman seitsemänneksi suurin luterilainen kirkko. Vuonna 2023 syntyneistä lapsista kastettujen osuus oli 50,7 %. Tutkimusten mukaan kaikki kirkon jäsenet eivät usko ja elä kirkon oppien mukaan. Nykyään kirkon ongelma on jatkuvasti laskeva jäsenluku, sillä kirkosta eronneiden määrä on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Esimerkiksi vuonna 2008 Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi 1,1 % sen jäsenistä. Eroamista tapahtuu muun muassa näkemyksellisistä, taloudellisista sekä henkilökohtaisista syistä. Suurin eroava ikäryhmä ovat nuoret aikuiset.

Toisaalta kirkon tekemä työ erityisesti vähäosaisten auttamiseksi (muun muassa diakonia) ja toiminta kriisitilanteissa saa laajaa arvonantoa. Muita arvostettuja seurakuntien toimintamuotoja ovat muun muassa lapsi- ja perhetyö (perhe-, päivä- ja iltapäiväkerhot sekä perheneuvonta), varhaisnuoriso- ja nuorisotyö. Nuorison parissa yleinen kristillinen riitti on rippikoulun käyminen. Vuonna 2023 rippikoulun kävi 73,3 % 14–15-vuotiaiden ikäluokasta.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä toimii useita herätysliikkeitä. Näistä jo 1700–1800-luvuilla ovat syntyneet rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus. Näistä lestadiolaisuus on jakautunut neljään päähaaraan: vanhoillislestadiolaisuus, esikoislestadiolaisuus, uusheräys ja rauhansanalaisuus. Näiden vanhojen herätysliikkeiden lisäksi syntyi 1900-luvulla viidesläisyys, johon luetaan kuuluviksi Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys ja Kansan Raamattuseura. Lisäksi kirkon sisällä on vaikuttanut 1960- ja 1970-luvuilla Suomeen kantautunut karismaattinen liike.

Suomen ortodoksinen kirkko

Pääartikkeli: Suomen ortodoksinen kirkko

Eräillä alueilla kuten osassa Laatokan Karjalaa ortodoksisuus oli valtauskontona ollut keskiajalta toiseen maailmansotaan saakka. Tällöin suuri osa Suomen ortodoksiväestöstä joutui muiden luovutetun Karjalan asukkaiden tavoin siirtymään muualle maahan.

Suomen ortodoksinen kirkko on kuulunut autonomisena kirkkokuntana Konstantinopolin Ekumeenisen Patriarkan alaisuuteen vuodesta 1923 lähtien. Suomen ortodoksisen kirkon johtaja on Helsingin alueen ja koko Suomen arkkipiispa Leo. Suomen väestöstä noin 1,1 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Suomen ortodoksinen kirkko on ainoa ortodoksinen paikalliskirkko, joka noudattaa kokonaan gregoriaanista kalenteria. Suomen ortodoksisen kirkon lisäksi Suomessa toimii Moskovan patriarkaatin alaisia ortodoksisia seurakuntia. Näistä Pyhän Nikolauksen seurakunnalla oli vuonna 2013 2 578 jäsentä ja Pokrovan seurakunnalla 374 jäsentä.

Helluntaiherätys

Pääartikkeli: Helluntaiherätys: Helluntaiherätys Suomessa

Suomen helluntaiherätys on osa kansainvälistä helluntailiikettä. Pääosa liikkeestä on järjestäytynyt itsenäisiksi yhdistysmuotoisiksi paikallisseurakunniksi, joiden jäsenet kuuluvat siviilirekisteriin. Seurakuntien jäseniksi kelpaavat vain henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneet ja uskovien kasteella käyneet. Vuonna 2003 perustettiin Suomen Helluntaikirkko, joka on virallinen uskonnollinen yhdyskunta. Osa seurakunnista ja helluntailaisista on liittynyt kirkon jäseniksi. Vuonna 2003 helluntailaisuuden piirissä laskettiin olevan noin 100 000 henkeä, kun mukaan laskettiin virallisten jäsenten lisäksi näiden perhepiirit. Vuoden 2013 lopussa helluntaiherätykseen kuului yhteensä 241 seurakuntaa ja noin 50 000 jäsentä. Vuonna 2020 jäsenmärä oli laskenut 44 371 jäseneen. Näistä Suomen Helluntaikirkkoon kuului joulukuussa 2017 61 seurakuntaa, ja jäseniä oli 31.7.2017 yhteensä 8 915.

Katolinen kirkko Suomessa

Pääartikkeli: Katolinen kirkko Suomessa

Katolisen kirkon juuret Suomessa löytyvät keskiajalta, jolloin se oli vallitseva kristinuskon muoto. Uskonpuhdistuksen myötä se kuitenkin hävisi Suomen alueelta. 1700-1800-lukujen taitteessa katolisuus kuitenkin palasi alueelle, kun Ruotsin valtakunnassa annettiin suvaitsevaisuusjulistus ammattitaitoisten ulkomaalaisten saamiseksi maahan. Määrä pysyi kuitenkin hyvin marginaalisena. Ensimmäinen katolinen kirkko vihittiin Viipurissa 1799 ja toinen Helsinkiin vuonna 1860. Vuoden 1869 kirkkolain myötä tuli mahdolliseksi luterilaisten kääntyminen katolilaisuuteen. Vuonna 1920 muodostettiin Suomen apostolinen vikaarikunta, joka korotettiin hiippakunnaksi vuonna 1955. Kirkon jäsenmäärä on ollut pitkään vähäinen, mutta on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Kun jäsenmäärä oli vuonna 1960 2164 henkeä, oli se vuonna 2000 7227 henkeä ja vuonna 2015 13 069 1.1.2018 oli Helsingin katolisella hiippakunnalla 8 seurakuntaa ja niissä 14 949 jäsentä. Lisäksi Suomessa arvioidaan olevan tuhansia sellaisia maahanmuuttajataustaisia katolisia, jotka eivät ole rekisteröityneet jäseniksi. Katolinen kirkko Suomessa on varsin monietninen, sillä jäsenistä suomea puhuu 41% ja ruotsia 5% jäsenistöstä, kun taas muiden kielien puhujien osuus on 54%.

Vapaakirkollisuus

Pääartikkeli: Suomen Vapaakirkko

Vapaakirkollisuuden juuret ovat Suomessa lähtöisin 1800-luvun lopun angloamerikkalaisissa herätys- ja pyhitysliikkeissä, joissa korostuivat henkilökohtainen uskonratkaisu ja uskovien seurakunta. Jotkut suomalaiset saivat kosketuksen näihin aatteisiin matkustelun tai kirjallisuuden kautta. Vapaakirkollista liikehdintää kehittyi 1870-luvulla Pohjanmaan ja Uudenmaan rannikkoseudulla. Aluksi liike oli allianssipohjainen ja pyrki muuttamaan luterilaista kirkkoa sisältä päin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja liikkeeseen suhtauduttiin kirkon taholta vihamielisesti. Aluksi suurin osa liikkeen jäsenistä oli ruotsinkielisiä, mutta 1900-luvulla suomenkielisten osuus alkoi kasvaa. Vuonna 1910 molempia kieliryhmiä oli jäsenistössä yhtä paljon, minkä jälkeen suomenkielisten osuus alkoi kasvaa ruotsinkielisiä selvästi suuremmaksi. Vuonna 1923 suomenkieliset vapaaseurakunnat järjestäytyivät Suomen Vapaakirkoksi. Ruotsinkieliset jatkoivat pitkään yhdistyspohjaisina seurakuntina, kunnes vuonna 2004 perustettiin Missionskyrkan i Finland. Vuonna 2018 Suomen Vapaakirkkoon kuului 15 067 jäsentä. Missionskyrkan i Finland:iin kuului samana vuonna 245 jäsentä.

Islam

Pääartikkeli: Islam Suomessa
Muslimien palvelemiseen erikoistunut Halal-sääntöjä noudattava lihakauppa Oulussa.

Muslimeja on asunut Suomessa 1800-luvulta lähtien. Venäjän vallan aikana Suomessa palveli muslimisotilaita, joista osa ei palannut Venäjälle. Helsingissä oli jo 1800-luvun puolivälissä imaami Viaporin muslimisotilaiden hengellisiä tarpeita varten, ja Hietaniemen hautausmaan islamilainen osa vihittiin käyttöön vuonna 1871. Suomeen alkoi muuttaa islaminuskoisia tataareja 1870-luvulta alkaen. Ensimmäiset tulivat kauppiaina ja loput suvuittain, lähes kaikki samasta Aktukin kylästä (91 %) Nižni Novgorodin piirikunnasta. Tataareita asui Helsingin lisäksi Viipurissa, Järvenpäässä, Kotkassa, Kuopiossa ja Turussa. Tataarien lukumäärä ei missään vaiheessa ylittänyt tuhatta henkeä.

Neuvostoliiton romahduksen myötä 1990-luvun vaihteessa Suomeen alkoi saapua Neuvostoliitosta somaleita. Tulijoissa oli lisäksi Irakin kurdeja sekä muslimeja Iranista ja Turkista. Vuodesta 1993 lähtien muslimeita saapui entisen Jugoslavian alueelta sekä myöhemmin Afganistanista. Arviolta kaksi kolmasosaa tulijoista otettiin Suomeen humanitaarisista syistä.

Vuonna 2020 rekisteröityjä islamilaisia yhdistyksiä oli ainakin 161. Viime aikoina ja varsinkin vuonna 2015 muslimeja on tullut Lähi-idästä (etenkin Irak), Afrikasta (etenkin Somalia) ja Aasiasta (etenkin Afganistan). Muslimeja oli vuonna 2022 noin 120 000–130 000 henkeä. Heistä vain pieni osa on rekisteröitynyt uskonnollisiin yhteisöihin.

Juutalaisuus

Pääartikkeli: Suomen juutalaiset

Suomeen asettui juutalaisia maassa 1800-luvulla palvelleiden venäläissotilaiden joukossa. Suomen juutalaisseurakuntiin kuului 1 073 jäsentä vuonna 2022.

Buddhalaisuus

Pääartikkeli: Buddhalaisuus Suomessa

Suomessa on vähän buddhalaisia. Heitä tuli maahan 1980-luvulla vietnamilaisina venepakolaisina. Suomalaiset ovat saaneet buddhalaisia vaikutteita esimerkiksi itämaisten taistelulajien kautta. Suomessa toimii useita pieniä buddhalaisia ryhmiä.

Uuspakanuus

Pääartikkeli: Uuspakanuus Suomessa

Suomessa uuspakanallisuuden muodot alkoivat vallata alaa 1980-luvulla. Näihin kuuluvat esimerkiksi wicca, aasainusko ja sekoitukset eri muodoista. Suomalaiseen mytologiaan ja muinaisuskoon pohjautuvia uskonnon tai elämänkatsomuksen muotoja on kutsuttu suomenuskoksi tai suomalaiseksi pakanuudeksi ja luonnonuskonnoksi. Vuonna 1998 on perustettu Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry, joka on tarkoitettu luonnonuskovaisille ja luonnonuskonnoista kiinnostuneille. Pakana- ja luonnonuskontoja edustaa myös 1999 perustettu Pakanaverkko ry.. Molemmilla yhdistyksillä on 130–150 jäsentä.

Lainsäädäntö

Uskonnon ja omantunnon vapaus

Pääartikkeli: Uskonnonvapaus Suomessa

Suomen perustuslain (731/1999) 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Uskonnonvapauslain mukaan lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä. Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi kuitenkin huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä. Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi siitä vain omalla kirjallisella suostumuksellaan.

Kirkkojen ja valtion suhde

Pääartikkeli: Kirkkojen ja valtion suhde Suomessa

Suomen perustuslaki toteaa, että evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Aloitteen kirkkolain muuttamiseksi voi tehdä vain kirkolliskokous, ja eduskunta voi vain joko hyväksyä ehdotuksen sellaisenaan tai hylätä sen. Kirkkolain mukaan kirkolle on varattava mahdollisuus antaa lausunto säädettäessä asioista, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Kirkolla on lain mukaan myös oikeus tehdä valtion viranomaisille esityksiä tai antaa lausuntoja kirkon opin ja tehtävän kannalta tärkeistä yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Suomen ortodoksista kirkkoa koskee Laki ortodoksisesta kirkosta. Lain mukaan kirkolla on oikeus tehdä ehdotuksia lain muuttamisesta ja muusta kirkkoa koskevasta lainsäädännöstä ja sille on annettava mahdollisuus antaa lausunto säädettäessä muutoksia kyseiseen lakiin. Kirkolliskokouksen säätämä kirkkojärjestys antaa tarkempia ohjeita kirkon hallinnosta toiminnasta.

Sekä evankelis-luterilaisella että ortodoksisella kirkolla on julkisyhteisön asema. Evankelis-luterilaisessa kirkossa on käytössä palvelussuhteen muotona virkasuhde. Ne perivät jäseniltään kirkollisveroa, joka kannetaan verotuksen yhteydessä. Kirkkojen toimielimien päätöksistä voi nostaa kanteen yleisissä hallintotuomioistuimissa. Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa on myös valtioneuvoston määräämä edustaja, kenttäpiispa ja saamelaiskäräjien valitsema saamelaistenedustaja

Kirkkolaissa säädetään myös, että Suomen armeijassa voi olla sotilaspappeja ja vankiloissa vankilapappeja.

Kirkkojen ja uskontojen asemaa koskevia tai niihin liittyviä säännöksiä on useissa muissakin laeissa.

Uskonnolliset yhdyskunnat

Rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista on säädetty uskonnonvapauslaissa. Uskonnonvapauslaissa on säännökset yhdyskunnan perustamisesta, rekisteröinnistä ja yhdyskuntajärjestyksestä Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys on Suomessa väestötieto ja se merkitään väestötietojärjestelmään. Uskonnollisia yhdyskuntia on virallisesti noin 150. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi suomenkieliset baptistit ja ruotsinkieliset baptistit ovat muodollisesti omia yhteisöjään. Myös ortodoksiset Moskovan patriarkaatin alaiset pyhän Nikolauksen ja Pokrovan seurakunnat toimivat omina uskonnollisina yhdyskuntinaan. Suurimmat kristilliset yhdyskunnat ovat katolinen kirkko Suomessa, Suomen vapaakirkko ja Suomen Helluntaikirkko.

Yli tuhannen jäsenen uskonnolliset yhdyskunnat vuoden 2021 lopussa:

  1. Jehovan todistajat 16 495
  2. Katolinen kirkko Suomessa 14 795
  3. Suomen Vapaakirkko 14 555
  4. Suomen Helluntaikirkko 12 343
  5. Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta 3 596
  6. Suomen Islamilainen Yhdyskunta 3 572
  7. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko 3 187
  8. Suomen Adventtikirkko 2 982
  9. Helsinki Islam Keskus 2 905
  10. The Islamic Rahma Center in Finland 1 982
  11. Tampereen Islamin Yhdyskunta 1 841
  12. Suomen Baptistikirkko 1 584
  13. Pohjois-Suomen Islamilainen Yhdyskunta 1107

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien määrä

Uskonnollinen yhdyskunta 2000 2005 2010 2015 2020
Määrä % Määrä % Määrä % Määrä % Määrä % Lähde
Väestö yhteensä 5,181,115 100.0% 5,255,580 100.0% 5,375,276 100.0% 5,487,308 100.0% 5,533,793 100.0%
Kristinusko 4,496,229 86.7% 4,466,128 84.9% 4,308,342 80.1% 4,112,681 74.9% 3,861,833 69.7%
Islam 1,199 0.0% 4,237 0.0% 9,393 0.1% 13,289 0.2% 19,347 0.3%
Buddhalaisuus 26 0.0% 68 0.0% 509 0.0% 956 0.0% 1,826 0.0%
Juutalaisuus 1,157 0.0% 1,184 0.0% 1,208 0.0% 1,133 0.0% 1,094 0.0%
Hindulaisuus 37 0.0% 66 0.0% 91 0.0% 324 0.0% 368 0.0%
Uuspakanuus 0 0.0% 0 0.0% 0 0.0% 35 0.0% 65 0.0%
Muut uskontokunnat 22,488 0.4% 22,375 0.4% 23,304 0.4% 22,784 0.4% 21,533 0.3%
Uskontokuntiin kuulumattomat 659,979 12.7% 761,522 14.4% 1,032,429 19.2% 1,336,106 24.3% 1,627,727 29.4%

Katso myös

Lähteet

  • Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena (toim.): Islamin porteilla. 2. painos (1. painos 1992). Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2427-4.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Juntunen, Marko & Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.): Islam Suomessa: Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Tietolipas 223. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-027-1.

Viitteet

  1. ↑ a b Väestörakenne Tilastokeskus
  2. ↑ Väestö uskontokunnan mukaan ja osuus väestöstä 1950–2013 Tilastokeskus
  3. ↑ a b c Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen iän ja sukupuolen mukaan, 1990-2022 Tilastokeskus
  4. ↑ a b Konttori 2022, s. 23
  5. ↑ Ortodoksinen kirkko Suomessa 2023. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 30.5.2023.
  6. ↑ a b Suomen perustuslaki (73/1999), 76 § (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ a b Laki ortodoksisesta kirkosta (985/2006) (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Suomen perustuslaki, 11 § (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Uskonnonvapauslaki (453/2003) (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Artikkeli suomalaisten muinaisusko teoksessa Suomalainen tietosanakirja 7, reun–tamm. Espoo: Weilin+Göös, 1993. ISBN 951-35-4478-8.
  11. ↑ Mikael Agricolan luettelo hämäläisistä ja karjalaisista jumalista, Psalttarin käännöksen esipuhe,1551, 12 kutakin antiikin pantheonien tapaan. Suomalaisen muinaisuskon ja kirkkohistorian tekstejä. Juha Seppänen. http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/ue/ue5/ue5tekst.html (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.4.2013.
  12. ↑ .Pentikäinen, Juha ym.: Suomalaisten muinaisusko. Teoksessa Factum: Uusi tietosanakirja. 7, Sm–vahi. Espoo: Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-35-6681-1.
  13. ↑ Hakusana noitausko teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 8, Min–Pah. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07247-89.
  14. ↑ Katolinen kristillisyys tuli Suomeen 1100-luvulla (Arkistoitu – Internet Archive) edu.fi
  15. ↑ a b c Suomen uskonnonvapauden historia. Vapaa-ajattelijain liitto ry. http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/historia-suomi.html
  16. ↑ Kovalainen, Ritva & Seppo, Sanni: Puiden kansa. Kemiö: Helsinki: Hiilinielu tuotanto: Miellotar, 2006. ISBN 952-99113-1-9.
  17. ↑ Kristinusko saapui Suomeen noin 1 000 vuotta sitten. www.kirkko850.fi/ristijasiniristi/tekstit/jakso1.doc
  18. ↑ Ilkka Niiniluoto: ”Ateismi”. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 128. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
  19. ↑ Nuorten aikuisten suhde uskontoon muuttuu entistä herkemmin (PDF) 2018. Raportti ISSP 2018 kyselystä / Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 01.06.2023.
  20. ↑ Suomalaisten usko romahti (Arkistoitu – Internet Archive) evl.fi 14.5.2012
  21. ↑ Suominen, Heli: Virolaiset maailman vähiten uskonnollisia – suomalaiset sijalla 14 Helsingin Sanomat. 11.2.2009. Arkistoitu 24.3.2010. Viitattu 9.3.2010.
  22. ↑ Lännen Median kysely paljastaa tärkeimmät elämänarvomme 8.4.2017 Lapin Kansa
  23. ↑ 65 prosenttia suomalaisista uskoo evoluutioteoriaan Helsingin Sanomat. 22.8.2006. Arkistoitu 1.9.2014. Viitattu 28.7.2009.
  24. ↑ Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, s. 21–22. 2. painos. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-27265-5.
  25. ↑ Hartikainen, Erkki (päätoim.): Humanismi ja kristinusko länsimaiden katsomuksellisina perusvirtauksina (Otsikko on opetushallituksen ET-opetussuunnitelmasta) Todellisuuskäsitykset: Lukion elämänkatsomustieto 5. Suomen ateistiyhdistys ry. Arkistoitu 16.5.2011. Viitattu 14.7.2010.
  26. ↑ Kirkkolaki (1054/93) (Arkistoitu – Internet Archive)
  27. ↑ * Gardberg, C. J. & Heininen, Simo & Welin, P. O.: Kansallispyhäkkö: Turun tuomiokirkko 1300–2000. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1398-1.
  28. ↑ Luterilaisen maailmanliiton tilasto 2008 (Arkistoitu – Internet Archive) Lutheran World Federation 01/2009
  29. ↑ a b Kirkkoon kuuluvuus 2023 Kirkontilastot.fi
  30. ↑ (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ Kirkolliset herätysliikkeet: lestadiolaisuus Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 17.1.2013. Viitattu 26.3.2012.
  32. ↑ Suomen evankelis-luterilainen kirkko Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 17.1.2013. Viitattu 26.3.2012.
  33. ↑ Väestö Tilastokeskus – Väestö.
  34. ↑ Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen Seurakunta Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 17.2.2015. Viitattu 17.2.2015.
  35. ↑ Ortodoksinen Pokrovan seurakunta Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.2.2015.
  36. ↑ Helluntailaisuus Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 18.4.2012. Viitattu 26.3.2012.
  37. ↑ HELLUNTAIHERÄTYS ON KARISMAATTINEN JA ULOSPÄIN SUUNTAUTUNUT HERÄTYSLIIKE Helluntaiherätys. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 17.2.2015.
  38. ↑ Helluntaiseurakuntien jäsenmäärä pienimmillään 25 vuoteen Suomen helluntaikirkko. 9.2.2021.
  39. ↑ Helluntaikirkon jäsenmäärä Suomen Helluntaikirkko. Arkistoitu 24.8.2018. Viitattu 7.3.2018.
  40. ↑ Katolinen kirkko Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 13.3.2018. Viitattu 7.3.2018.
  41. ↑ Katolinen kirkko Suomessa Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 8.3.2018. Viitattu 7.3.2018.
  42. ↑ Hiippakunnan jäsenmäärä jatkaa kasvuaan (2017) 23.2.2018. Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 7.3.2018.
  43. ↑ Vapaakirkollisuus 22.9.2011. Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 14.7.2018. Viitattu 4.7.2019.
  44. ↑ Suomen Vapaakirkko 21.5.2018. Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 8.11.2011. Viitattu 4.7.2019.
  45. ↑ Missionskyrkan i Finland 21.5.2018. Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 22.6.2015. Viitattu 4.7.2019.
  46. ↑ a b Juntunen, Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 24–28.
  47. ↑ Antero Leitziger: Suomen tataarien islam. Teoksessa: J. Maristo & A. Sergejeev (toim.) Aikamme monta islamia, s. 267–285. Gaudeamus, 2015.
  48. ↑ Allahwerdi & Hallenberg, s. 225–229
  49. ↑ Ketola, s. 186.
  50. ↑ Martikainen & Sakaranaho 2011, s. 102.
  51. ↑ Laaja yhdistyshaku (hakusanat islam* tai muslim*) Yhdistysrekisterin tietopalvelu. 3.1.2020. Patentti ja rekisterihallitus.
  52. ↑ Muola T.: Suuret maailmanuskonnot Suomessa: Buddhalaisuus Uskonto tämän päivän Suomessa. 2000-2002. Opintoverkko. Arkistoitu 3.12.2008. Viitattu 26.7.2009.
  53. ↑ Ihmisiä ja ryhmiä Buddhalainen Tiedotuspalvelu. Bodhidharma ry. Arkistoitu 8.9.2007. Viitattu 26.7.2009.
  54. ↑ Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys. Viitattu 27.5.2009.
  55. ↑ Aarnio, Topi: ”Vanhat jumalat, uudet pakanat”. Teoksessa Niemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat: Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa, s. 206. Uskontotiede 6. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3.
  56. ↑ About Lehto Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys. Viitattu 27.5.2009. (englanniksi)
    Pakanaverkko ry Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 17.9.2011. Viitattu 29.5.2009.
  57. ↑ Uskonnonvapauslaki (345/2003).
  58. ↑ Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Finlex. Arkistoitu 23.4.2012. Viitattu 3.7.2009.
  59. ↑ Kirkkolaki (1054/1993) (Arkistoitu – Internet Archive).
  60. ↑ a b Laki ortodoksisesta kirkosta 10.11.2006. Finlex. Arkistoitu 21.6.2016. Viitattu 3.7.2009.
  61. ↑ a b Lakiesitys ja perustelut 217.71.145.20. Arkistoitu 23.5.2012. Viitattu 30.6.2009.
  62. ↑ Kirkkolaki, 10. luvun 1 §.
  63. ↑ Kirkkolaki, 6. luvun 16 ja 17 §
  64. ↑ Uskonnonvapauslaki 2003/453
  65. ↑ Uskonnonvapauslaki 2003/453 2 luku.
  66. ↑ Raportit Uskonnot Suomessa. Viitattu 26.11.2022.
  67. ↑ Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärät 2.1.2008. Väestörekisterikeskus. Arkistoitu 7.8.2008. Viitattu 7.7.2009.
  68. ↑ https://uskonnot.fi/yhteiso/suomen-helluntaikirkko/
  69. ↑ https://uskonnot.fi/yhteisot/
  70. ↑ a b c d e f g h i 11rx -- Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen iän ja sukupuolen mukaan, 1990-2021 Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2022. (suomeksi)

Kirjallisuutta

  • Illman, Ruth & Ketola, Kimmo & Latvio, Riitta & Sohlberg, Jussi (toim.): Monien uskontojen ja katsomusten Suomi. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 48. Kirkon tutkimuskeskus, 2017. ISBN 978-951-693-359-0. Teoksen verkkoversio (pdf).
  • Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008: Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 102. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6.
  • Komulainen, Jyri & Vähäkangas, Mika (toim.): Luterilaisen Suomen loppu? Kirkko ja monet uskonnot. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5579-9.
  • Kääriäinen, Kimmo & Niemelä, Kati & Ketola, Kimmo: Moderni kirkkokansa: Suomalaisten uskonnollisuus uudella vuosituhannella. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 82. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2003. ISBN 951-693-245-2.
  • Lounema, Risto: Suomen kansan pyhät paikat. Helsinki: Yhtyneet kuvalehdet, 2003. ISBN 952-5257-57-6.

Aiheesta muualla

Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot