Gəncə

Tämä artikkeli käsittelee Gəncə:tä, aihetta, joka on tullut erittäin tärkeäksi viime aikoina. Gəncə on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion vaikutuksensa ja merkityksensä vuoksi yhteiskunnan eri osa-alueilla. Kautta historian Gəncə on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena, mikä on synnyttänyt erilaisia ​​tulkintoja ja lähestymistapoja tähän aiheeseen. Tässä mielessä on tärkeää analysoida Gəncə:tä useista näkökulmista, jotta voidaan ymmärtää sen laajuus ja vaikutus eri alueilla. Siksi tämä artikkeli esitetään, jonka tarkoituksena on tarjota kattava ja päivitetty näkemys Gəncə:stä ja tarjota olennaista tietoa lukijalle, joka on kiinnostunut syventymään tähän kiehtovaan aiheeseen.

Gəncə

Gəncə

Koordinaatit: 40°41′N, 46°22′E

Valtio  Azerbaidžan
Kaupungiksi 1824
Väkiluku (2010) 314 600


















Gəncə (, myös Gandža; arm. Գանձակ, ven. Гянджа́, Gjandža tai Ганджа́, Gandža; vuosina 1804–1918 Jelizavetpol ja vuosina 1935–1989 Kirovabad) on Azerbaidžanin toiseksi suurin kaupunki. Se sijaitsee Pienen-Kaukasuksen koillispuolella Kuran sivujoen Gəncəçayn varrella 375 kilometriä Bakusta länteen. Kaupunki muodostaa erillisen hallintoalueen, joka rajoittuu Göygölin ja Samuxin piireihin. Asukkaita on 314 600 henkeä (vuonna 2010).

Aikaisemmin kaupungissa oli huomattavat armenialais- ja venäläisvähemmistöt (27,1 ja 13,4 % vuonna 1959). Vuoden 1999 väestönlaskennan mukaan 98,5 % asukkaista on azereja.

Historia

Gəncə on perustettu 400- tai 600-luvulla. 900-luvulta 1200-luvun alkuun saakka se oli huomattava kaupan, käsityöammattien ja kulttuurielämän keskus. Vuoden 1138 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen kaupunki siirrettiin uudelle paikalle. Se tunnetaan runoilija Nizamin kotipaikkana. Mongolit hävittivät Gəncən vuonna 1231, minkä jälkeen sen kehitys taantui. Nykyiselle paikalleen kaupunki siirrettiin 1600-luvun alussa.

1700-luvulla kaupungista tuli Gəncən kaanikunnan keskus. Sen ensimmäinen hallitsija oli Persian Nadir-šaahia vastaan taistellut Şahverdi-kaani. Gəncən kaanikunta tasapainoili Persian, Turkin ja Venäjän laajentumispyrkimysten keskellä sekä kävi sotaa Karabahin kaanikuntaa ja Georgiaa vastaan. Cavad-kaani tuki persialaisten hyökkäystä vuonna 1795.

Venäläiset valtasivat Gəncən vuonna 1804 ja nimesivät sen Jelizavetpoliksi (ven. Елизаветпо́ль) Aleksanteri I:n puolison mukaan. Vuonna 1868 siitä tuli Jelizavetpolin läänin keskus. Vuonna 1883 rakennettiin kaupungin läpi kulkeva rautatie. Vuonna 1892 Jelizavetpolissa oli 25 800 asukasta, joista 52,0 % oli azereja ja 40,9 % armenialaisia. Asukkaat harjoittivat etupäässä puutarhanhoitoa, viininviljelyä ja silkin tuotantoa.

Vuonna 1918 Gəncə oli muutaman kuukauden ajan itsenäisen Azerbaidžanin tasavallan pääkaupunki. Puna-armeija valtasi sen toukokuussa 1920. Vuonna 1935 kaupunki nimettiin Sergei Kirovin mukaan Kirovabadiksi (ven. Кироваба́д). Neuvostoaikana siitä kehittyi huomattava teollisuuskeskus. Vuonna 2020 Armenia ampui kaupunkiin ohjuksia, kun oli käynnissä sota.

Liikenne

Kaupungin kautta kulkee Bakun ja Tbilisin välinen rautatie. Se on myös tärkeä maantieliikenteen risteyspaikka. Vuonna 2006 uudistetulta Gəncən lentokentältä on säännölliset lennot Bakuun, Nahitševaniin, Istanbuliin ja Moskovaan.

Nähtävyydet

Nähtävyyksiin kuuluvat vuonna 1606 rakennettu perjantaimoskeija minareetteineen, entinen madrasa, posliinimuseona toimiva Çökək-hamam, 1800-luvun karavaaniseraiji, Tatlarin korttelimoskeija, venäläinen ja armenialainen kirkko sekä erikoinen pulloista rakennettu talo. Kaupungin ulkopuolella sijaitsevat 1600-luvulla uudistettu İmam-zadən mausoleumikokonaisuus ja vuonna 1947 pystytetty Nizamin mausoleumi. Gəncəssä on historiallinen museo, Məhsəti Gəncəville nimetty miniatyyrimuseo ja taidegalleria.

Lähteet

  1. Uusi tietosanakirja, 10. osa, s. 783. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
  2. Neuvostoliitto: aakkosellinen tietokirja neuvostoliittolaisten asiantuntijoiden kuvaamana, s. 56. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1967.
  3. Levašov, Je.A.: Slovar prilagatelnyh ot geografitšeski nazvani, s. 123, 142. Moskva: Russki jazyk, 1986.
  4. a b Bolšoi entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 354. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1991. ISBN 5-85270-042-8.
  5. Strana ognei Azerbaidžan: Administrativno-territorialnoje delenije files.preslib.az. Viitattu 10.4.2011. (venäjäksi)
  6. a b c d e f Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 12, s. 207. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.
  7. Štšukina, Ju.A.: Azerbaidžan, s. 200. Moskva: Vokrug sveta, 2010. ISBN 978-5-98652-286-9.
  8. Azərbaycan Respublikası Dövlət Statistika Komitəsi: Azərbaycanın regionları azstat.org. Viitattu 10.4.2011. (azeriksi)
  9. Etno-Kavkaz: Naselenije Azerbaidžana ethno-kavkaz.narod.ru. Viitattu 30.6.2011. (venäjäksi)
  10. Ethnic composition of Azerbaijan 1999 pop-stat.mashke.org. Viitattu 30.6.2011. (englanniksi)
  11. a b Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (2-e izdanije), tom 21, s. 115. Moskva: Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, 1953.
  12. a b John Noble, Michael Kohn, Danielle Systermans: Georgia, Armenia & Azerbaijan (3rd edition), s. 281. Victoria, Oakland, London: Lonely Planet, 2008. ISBN 978-1-74104-477-5.
  13. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 7, s. 477. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.
  14. a b Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Jelizavetpol. Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
  15. Vuoristo-Karabahin taisteluissa yritetään saada aikaan tulitauko – siviilit ovat joutuneet keskelle sotaa Yle Uutiset. Viitattu 18.10.2020.
  16. Nagorno-Karabakh conflict: Major cities hit as heavy fighting continues BBC News. 4.10.2020. Viitattu 18.10.2020. (englanniksi)
  17. Azerbaijan's Ganja under fire once again by Armenian troops Trend.Az. 8.10.2020. Viitattu 18.10.2020. (englanniksi)
  18. Nagorno-Karabakh: Armenia, Azerbaijan trade accusations as civilian areas hit despite truce France 24. 11.10.2020. Viitattu 18.10.2020. (englanniksi)
  19. John Noble, Michael Kohn, Danielle Systermans: Georgia, Armenia & Azerbaijan (3rd edition), s. 283. Victoria, Oakland, London: Lonely Planet, 2008. ISBN 978-1-74104-477-5.
  20. Štšukina, Ju.A.: Azerbaidžan, s. 210–220. Moskva: Vokrug sveta, 2010. ISBN 978-5-98652-286-9.
  21. Štšukina, Ju.A.: Azerbaidžan, s. 214–217. Moskva: Vokrug sveta, 2010. ISBN 978-5-98652-286-9.

Aiheesta muualla