José María Aznar
Tässä artikkelissa käsittelemme José María Aznar-aihetta laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Tämä aihe on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena eri alueilla, joten sitä on aiheellista analysoida eri tieteenaloista ja lähestymistavoista. Koko artikkelin aikana tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät José María Aznar:een, mukaan lukien sen vaikutus yhteiskuntaan, sen kehitys ajan mittaan ja mahdolliset tulevaisuuden vaikutukset. Lisäksi uppoudumme tämän aiheen ympärillä oleviin erilaisiin mielipiteisiin ja näkemyksiin tavoitteenamme tarjota täydellinen ja tasapainoinen näkemys. Tämän kattavan lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle syvän ja rikastuttavan ymmärryksen José María Aznar:stä, mikä rikastaa tietoa ja pohdintaa tästä aiheesta.
| José María Aznar | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Espanjan pääministeri | |
| Monarkki | Juan Carlos I |
| Varapääministeri |
Francisco Álvarez-Cascos Mariano Rajoy Rodrigo Rato |
| Edeltäjä | Felipe González |
| Seuraaja | José Luis Rodríguez Zapatero |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. helmikuuta 1953 Madrid, Espanja |
| Puoliso | Ana Botella |
| Tiedot | |
| Puolue |
Kansanliitto (1979–1989) Kansanpuolue (1989–) |
| Uskonto | katolinen |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| jmaznar.es | |
|
|
|
José María Alfredo Aznar López (s. 25. helmikuuta 1953 Madrid) on espanjalainen poliitikko, joka oli Espanjan pääministeri (Presidente del Gobierno) konservatiivisesta Partido Popular -puolueesta vuosina 1996–2004. Aznar työskenteli alkuun verovirkailijana, mutta siirtyi politiikkaan jo nuorena.
Ura
Poliitikkona
Aznar valittiin kansanedustajaksi Ávilasta vuosina 1982 ja 1986, ja vuonna 1987 hänestä tuli Kastilia ja Leónin aluejohtaja. Kansanpuolueen varapuheenjohtajaksi Aznar nimettiin tammikuussa 1989. Saman vuoden syyskuussa Aznar erosi aluejohtajan virasta, kun hänet nimitettiin kansanpuolueen pääministeriehdokkaaksi. 29. lokakuuta 1989 pidetyissä vaaleissa Aznar valittiin kansanedustajaksi Madridin vaalipiiristä. Kansanpuolue vahvisti vaaleissa asemansa johtavana oppositiopuolueena. Aznar osallistui oppositiojohtajana vaaleihin myös 6. kesäkuuta 1993, mutta kansanpuolue jäi edelleen oppositioon. ETA teki salamurhayrityksen Aznaria vastaan 19. huhtikuuta 1995. Aznar pelastui ajoneuvon panssaroinnin ansiosta. Iskussa kuoli yksi nainen.
Aznar allekirjoitti 1998 Espanjan puolesta Kioton sopimuksen.
Vuonna 2003 Aznar vei maansa Yhdysvaltojen ja Britannian mukana Irakin sotaan diktaattori Saddam Husseinin syrjäyttämiseksi. YK:n päätöslauselmien vastainen sota johti laajoihin mielenosoituksiin myös Espanjassa.
11. maaliskuuta 2004 vain muutama päivä ennen parlamenttivaaleja terroristit räjäyttivät Madridissa useita pommeja aiheuttaen 191 ihmisen kuoleman. Hallitus väitti syyllisiksi ETAn terroristeja, vaikka todisteet viittasivat Al Qaidan syyllisyyteen. Peittelyn tultua ilmi sosialistit voittivat vaalit ja Espanjan pääministeriksi nousi José Luis Rodríguez Zapatero.
Aznar käytti poliittisena mainoslauseenaan lausetta ¡España va bien! (Espanjalla menee hyvin), josta muodostui Aznaria vastaan suunnatun poliittisen satiirin iskulause.
Hiukan ennen vaalitappiotaan Aznarin hallitus lobbasi Yhdysvaltain kongressissa 2,3 miljoonalla eurolla Aznarille Yhdysvaltain kongressin kultamitalia. Myöhemmin Aznaria vastaan aloitettiin tästä korruptiotutkinta.
Muu toiminta
Pääministerikautensa jälkeen Aznar nousi Partido Populariin läheisessä suhteessa olevan Fundación para el Análisis y los Estudios Sociales -ajatushautomon johtoon ja luennoi Euroopan politiikkaa Georgetownin yliopistossa Washingtonissa. Hänet nimitettiin News Corporationin johtokuntaan.
Vuonna 2008 Aznar oli esittelemässä Tšekin presidentti Václav Klausin kirjaa Sininen planeetta. Aznarin tilaisuudessa esittämän kannanoton mukaan ilmaston lämpeneminen on uusi uskonnollinen liike ja luonnonsuojelijat kommunisteihin rinnastuvia vapauden vihollisia. Barack Obaman tultua samana vuonna valituksi Yhdysvaltain presidentiksi Aznar kommentoi tummaihoisen johtajan olevan katastrofi maan taloudelle. Aznar on myös puolustanut oikeutta rattijuopumukseen sekä vastustanut uskontojen välistä vuoropuhelua, minkä vuoksi Foreign Policy -lehti valitsi hänet vuonna 2010 yhdeksi viidestä huonoimmasta entisestä johtajasta maailmassa.
Tausta
Aznarin isä on toimittaja Manuel Aznar Acedo, joka diktatuurin aikana toimi radiotoimittajana ja propagandatehtävissä Francisco Francon hallinnossa. Aznar osallistui nuorena falangen opiskelijaliikkeen toimintaan. Hän opiskeli oikeustiedettä ja valmistui Complutense-yliopistosta vuonna 1975, ja hänestä tuli valtion verotarkastaja vuonna 1976, jolloin hän aloitti poliittisen toiminnan oikeistolaisessa Alianza Popular -puolueessa. Puolue muutti nimensä Partido Populariksi (’kansanpuolue’) vuonna 1989. Aznar meni naimisiin Ana Botellan kanssa vuonna 1977. Botella toimi 2011–2015 Madridin pormestarina. Perheellä on kolme lasta.
Lähteet
- ↑ Aznar podría haber pagado con dinero público a un «lobby» de EE.UU para lograr la medalla del Congreso ABC.es. Viitattu 26.6.2007.
- ↑ http://www.abn.info.ve/noticia.php?articulo=227108&lee=16
- ↑ http://www.elpais.com/articulo/sociedad/Aznar/dice/ecologia/nuevo/comunismo/duda/calentamiento/elpepisoc/20081023elpepisoc_6/Tes
- ↑ http://www.elpais.com/articulo/sociedad/PP/desmarca/opinion/Aznar/cambio/climatico/elpepusoc/20081023elpepusoc_2/Tes
- ↑ http://www.elpais.com/articulo/sociedad/PP/huye/tesis/Aznar/calentamiento/elpepisoc/20081024elpepisoc_5/Tes
- ↑ https://foreignpolicy.com/2010/10/01/bad-exes/
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta José María Aznar Wikimedia Commonsissa
Adolfo Suárez (1976–1981) | Leopoldo Calvo-Sotelo (1981–1982) | Felipe González (1982–1996) | José María Aznar (1996–2004) | José Luis Rodríguez Zapatero (2004–2011) | Mariano Rajoy (2011–2018) | Pedro Sánchez (2018–)
| ||||||||||||||
