Kansansuvereniteettiperiaate
Kansansuvereniteettiperiaate-aihe on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Kansansuvereniteettiperiaate on herättänyt laajaa kiinnostusta eri aloilla sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään. Kun jatkamme Kansansuvereniteettiperiaate:n tutkimista ja ymmärtämistä paremmin, esiin nousee uusia näkökulmia ja kysymyksiä, jotka kutsuvat meidät pohtimaan sen merkitystä ja merkitystä. Tässä artikkelissa sukeltamme Kansansuvereniteettiperiaate:n eri puoliin, tutkimme sen vaikutusta eri alueilla ja keskustelemme sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Liberalismi |
|---|
 |
|
Historia |
|
Filosofit
|
|
Järjestöt ja puolueet |
Kansansuvereniteettiperiaate on käsitys siitä, että kansa orgaanina voi hallita valtiota. Demokratioissa tuo hallinta toteutettaisiin enemmistöllä. Kansansuvereniteettiajatus korostui Ranskan tasavallassa, jossa haluttiin poistaa feodalismin jäännökset ja kuningasvalta. Kansansuvereniteetti rajoitti myös katolisen kirkon ylikansallista valtaa maallistuvassa valtiossa.
Kansansuvereniteetti käänsi aiemmat valta-asetelmat toisin päin: kansasta tuli suvereeni ja hallitsijasta näiden alamainen – heidän nimissään valtaa käyttävä välikäsi. Kansansuvereniteetin mukaan vallan alkuperä on nimenomaan kansa ja heidän tahtonsa, eikä esimerkiksi jumala. Valta on legitiimiä mikäli sillä on kansa takanaan. Tätä ajattelua hahmottelivat ensimmäisten joukossa muun muassa yhteiskuntasopimusteoreetikot Hobbes, Rousseau ja Locke. Hobbes ja Rousseau korostivat hallitsijaa kansan etua ajavana toimijana omaa etua ajavan tyrannin sijaan. Olennaista kansansuvereniteetin kannalta ei ole valtiomuoto (esimerkiksi monarkia tai tasavalta), valtion koko, kansalaisten lukumäärä, tai kuviteltujen kansojen lukumäärä – vaan se, että valtiomuodosta riippumatta valta perustuu lopulta aina kansan tahtoon.
Näin ollen valtiosta kehittyi yhtenäisvaltio, jossa lainsäädäntöelimen asema oli vahva, mutta verrattuna angloamerikkalaiseen järjestelmään tuomioistuinten valta heikko. Kansansuvereniteetti poisti feodalismia, mutta teki valtiosta voimakkaan.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Jan-Magnus Jansson: Politiikan teoria, s. 15. Helsinki: Tammi, 1969. ISBN 951-30-1065-1.
Aiheesta muualla
- Kansansuvereniteettiperiaate, Tieteen termipankki