Kaunopihlaja

Nykymaailmassa Kaunopihlaja on aihe, joka on saanut suuren merkityksen eri alueilla ja aloilla. Sen vaikutus on levinnyt yhteiskuntaan, talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin herättäen kiinnostusta ja keskustelua ympäri maailmaa. Asiantuntijoiden ja tutkijoiden tutkijat ja akateemikot ovat tutkineet ja analysoineet Kaunopihlaja:tä sen alkuperästä nykyaikaiseen kehitykseen. He pyrkivät ymmärtämään sen vaikutusta jokapäiväiseen elämään ja uusien paradigmojen kehittämiseen. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja Kaunopihlaja:een, jotta voimme tarjota kattavan ja päivitetyn näkemyksen tästä ilmiöstä, joka on edelleen standardi.

Kaunopihlaja
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Limipihlajat Hedlundia
Laji: meinichii
Kaksiosainen nimi

Hedlundia meinichii
(Lindeb. ex Hartm.) Sennikov & Kurtto

Synonyymit
Katso myös

  Kaunopihlaja Wikispeciesissä

Kaunopihlaja (Hedlundia meinichii, syn. Sorbus meinichii paripihlajien suvussa) on Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa kasvava kotoperäinen pihlajalaji. Suomessa kaunopihlajaa tavataan ainoastaan Ahvenanmaalla, missä laji on äärimmäisen uhanalaisena rauhoitettu. Uusimman luokituksen mukaan Suomessa esiintyvä populaatio ei kuitenkaan enää kuulu tähän lajiin.

Aikaisemmin kaunopihlaja oli Suomessa viralliselta nimeltään teodorinpihlaja (Hedlundia teodori, syn. Sorbus teodori). Nykyisin kaunopihlaja ja teodorinpihlaja luokitellaan eri lajeiksi.

Ulkonäkö ja koko

Kaunopihlaja kasvaa 1–5 metriä korkeaksi pensaaksi tai puuksi. Runko on pihlajien tapaan sileä. Lehdet ovat isoja. Lehtilavan tyviosissa on 4–5 suippoa lehdykkäparia. Päätölehdykän tyviosa on syvään liuskainen ja kärkiosa sahalaitainen. Kukinto on 8–10 cm leveä kerranaishuiskilo, jossa on pieniä, voimakastuoksuisia kukkia. Sekä teriö että verhiö ovat viisilehtisiä. Teriö on väriltään valkoinen. Kaunopihlaja kukkii Suomessa kesäkuussa. Punainen marja on 10–12 mm leveä ja muodoltaan pallomainen. Marjassa on vain yksi täysin kehittynyt siemen, jonka toinen sivu on kovera.

Kaunopihlaja muistuttaa suuresti suomenpihlajaa (Hedlundia hybrida). Suomenpihlajan kukkivan haaran lehden lehtilavassa on kuitenkin vain 1–2 lehdykkäparia. Kaunopihlajan katsotaan syntyneen suomenpihlajan ja kotipihlajan (S. aucuparia) risteymästä (S. aucuparia × hybrida). Risteymän ja kaunopihlajan erona on se, että jälkimmäinen lisääntyy apomiktisesti. Kaunopihlajan tunnistamista kuitenkin hankaloittaa kotipihlajan ja suomenpihlajan steriilit risteymät.

Levinneisyys

Kaunopihlaja on maailmanlaajuisesti harvinainen laji, jota tavataan ainoastaan Norjan länsi- ja etelärannikolla Bergenistä Osloon, Ruotsissa Fårön ja Gotlannin saarilla ja Uplannin saaristossa sekä Suomessa Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalla lajia kasvaa harvinaisena useassa osassa maakuntaa. Ensimmäisen kerran kaunopihlaja löydettiin Ahvenanmaalta vasta vuonna 1972 Vårdöstä.

Elinympäristö

Pieninä ryhminä usein kasvava kaunopihlaja viihtyy lehdesniityillä, metsänreunoissa, lehdoissa, linnoitusten raunioilla, tienreunustoilla ja laidunmaiden laidoilla. Lähistöllä kasvaa aina kaunopihlajan kantalajeja kotipihlajaa ja suomenpihlajaa.

Lähteet

  • Ranta, Pertti: Teodoripihlaja. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 250.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
  • Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö III: Suomen uhanalaiset kasvit. Komiteamietintö 1985:43. Ympäristöministeriö. Valtion painatuskeskus, Helsinki 1986.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet

  1. ↑ Rivers, M.C. & Beech, E.: Hedlundia meinichii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Ålands flora 2010, s. 238–239.
  3. ↑ Suomen lajien uhanalaisuus 2010, s. 201.
  4. ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206.
  5. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Hakutulos kaunopihlaja. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 10.3.2011.
  6. ↑ Plants of the World Online: Hedlundia Sennikov & Kurtto (englanniksi) viitattu 17.1.2020.
  7. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 267.
  8. ↑ a b Ranta 1997, s. 250.
  9. ↑ Den virtuella floran: Avarönn (ruotsiksi) Viitattu 10.3.2011.
  10. ↑ a b Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö III 1986, s. 137.
Suomalaiset lehtipuut
Taksonitunnisteet
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot