Tässä artikkelissa tutkimme Länsi-Euroopan unioni:n aihetta eri näkökulmista ymmärtääksemme paremmin sen tärkeyttä ja vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan. Länsi-Euroopan unioni on ollut alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteen asti kiinnostava ja keskustelunaihe monilla aloilla, ja se on kiinnittänyt eri alojen asiantuntijoiden ja ammattilaisten huomion. Tämän artikkelin aikana analysoimme eri näkökulmia Länsi-Euroopan unioni:een sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Tarkastelemme myös konkreettisia esimerkkejä, jotka havainnollistavat Länsi-Euroopan unioni:n merkitystä nykyajan kontekstissa. Lopuksi esitämme kysymyksiä ja pohdintoja, jotka kutsuvat lukijan syventämään tietoaan ja ymmärrystä Länsi-Euroopan unioni:stä.
Länsi-Euroopan unioni | |
---|---|
Western European Union Union de l’Europe occidentale |
|
Perustettu | 1954 |
Lakkautettu | 2011 |
Päämaja | Bryssel, Belgia |
Jäsenet | 10 jäsenvaltiota |
Viralliset kielet | englanti, ranska |
Pääsihteeri |
Viimeinen: Arnaud Jacomet |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Länsi-Euroopan unioni (engl. Western European Union eli WEU, ransk. Union de l’Europe Occidentale eli UEO) oli järjestö, joka valmisteli ja pani täytäntöön Euroopan unionin päätökset yhteisen puolustuspoliitikan alalla. Siitä oli tarkoitus tehdä Euroopan unionin puolustuskomponentti ja Naton eurooppalainen pilari. Maaliskuussa 2010 se päätettiin lakkauttaa, ja sen toiminta päättyi 1. heinäkuuta 2011.
Sopimuksessa Euroopan unionista sanotaan: ”Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka käsittää kaikki Euroopan unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, mukaan lukien pitkällä aikavälillä määriteltävä yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen”. Länsi-Euroopan unionilla (WEU) oli tässä yhteydessä merkittävä asema. Sen tehtävä on valmistella ja panna täytäntöön EU:n päätöksiä ja toimia, jotka koskevat puolustusta.
Länsi-Euroopan unioni perustettiin alun perin vuonna 1948 – ennen Naton ja Euroopan unionin edeltäjien perustamista. Ranska, Britannia ja Benelux-maat allekirjoittivat perustamissopimuksen, jossa ne lupailivat toisilleen keskinäistä poliittista ja sotilaallista tukea. Muita valtioita liittyi sopimukseen, mutta useiden vuosien ajan WEUn asema ei ollut käytännössä merkittävä. WEU uudistui 1980-luvun puolivälissä, jolloin EU-maat päättivät, että sen asemaa on vahvistettava siten, että siitä tulee Euroopan unionin puolustuskomponentti ja Naton eurooppalainen pilari.
Amsterdamin sopimuksessa vuodelta 1997 tehtiin mahdolliseksi Länsi-Euroopan unionin sulauttaminen Euroopan unioniin. Euroopan unioni olisi voinut turvautua WEU:hun humanitaarisissa rauhanpalautustehtävissä ja hätäaputoimissa, rauhanturvaamisessa ja sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä. WEU:n poliittisista suuntaviivoista päätettiin joka tapauksessa Eurooppa-neuvostossa, EU:n huippukokouksessa.
Vuonna 2000 päätettiin olla pitämättä WEU:n kokouksia ministeritasolla. WEU oli silti osoittanut 2000-luvulla operatiivista toimintakykyä. Se toimi Bosniassa takaamassa rauhaa Mostarissa ja Albaniassa kouluttamassa paikallista poliisia. Se saattoi myös pyytää apua jäsenvaltioiden sotavoimilta, sillä oli sotilaallinen suunnitteluyksikkö ja muita erityiselimiä, se tuki yhteistyötä asehankinnoissa ja se pystyi hyödyntämään Naton resursseja. Toisaalta esimerkiksi sen satelliittikeskus siirrettiin pois sen toimivallasta EU:n fasiliteetiksi 2000-luvun alussa. Vuonna 2010 ilmoitettiin, että WEU lakkautetaan vuoden sisällä. Pääasiallisena perusteena on se, että EU:n Lissabonin sopimus tekee tällaiset monikansalliset organisaatiot EU:n kannalta turhiksi.
WEU:n päämaja sijaitsi Brysselissä, jonne se siirtyi Pariisista 1990-luvun lopussa. Sillä oli 60 toimihenkilöä ja sen budjetti oli 13 miljoonaa euroa. Sen parlamenttienvälinen kokous pidettiin Pariisissa.
Pääsihteeri | Valtio | Virassa |
---|---|---|
Louis Goffin | Belgia | 1955–1962 |
Maurice Iweins d'Eeckhoutte | Belgia | 1962–1970 |
Georges Heisbourg | Luxemburg | 1971–1974 |
Friedrich-Karl von Plehwe | Länsi-Saksa | 1974–1977 |
Edouard Longerstaey | Belgia | 1977–1985 |
Alfred Cahen | Belgia | 1985–1989 |
Wim van Eekelen | Alankomaat | 1989–1994 |
José Cutileiro | Portugali | 1994–1999 |
Javier Solana | Espanja | 1999–2009 |
Arnaud Jacomet | Ranska | 2009–2011 |