Tämä artikkeli käsittelee aihetta Schengenin sopimus, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Schengenin sopimus on aihe, josta on viime aikoina puhuttu paljon ja joka on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja keskusteluja eri alueilla. Schengenin sopimus:n merkitys on kiistaton, sillä se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin politiikasta kulttuuriin ja talouteen. Tämän artikkelin aikana analysoidaan erilaisia näkökulmia Schengenin sopimus:een, tavoitteena tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä ajankohtaisesta aiheesta.
Schengenin sopimus | |
---|---|
Allekirjoitettu | 14. kesäkuuta 1985 |
Allekirjoituspaikka | Schengen, Luxemburg |
Voimaantulopäivä | 26. maaliskuuta 1995 |
Osapuolet | |
Alkuperäiset allekirjoittajat | |
Allekirjoittajat |
Schengenin sopimus säätelee ihmisten liikkuvuutta rajojen yli sopijamaiden välillä. Sopimukseen kuuluu 27 eurooppalaista maata: Norja, Islanti, Sveitsi, Liechtenstein ja kaikki Euroopan unionin maat Romaniaa, Bulgariaa, Kyprosta ja Irlantia lukuun ottamatta.
Sopimusta soveltavat valtiot muodostavat niin sanotun Schengen-alueen, jolla on yhteinen rajavalvonta ja jonka sisällä ihmisten liikkuminen tapahtuu ilman järjestelmällisiä tarkastuksia. Näiden valtioiden myöntämät viisumit ovat voimassa koko Schengen-alueella. Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjan myötä Schengenin sopimuksesta on tullut osa Euroopan unionin sopimuskokonaisuutta.lähde?
Vaikka matkustusasiakirjoja ei tarkistetakaan rajoilla, Schengen-alueella matkustavien on pidettävä mukanaan ne matkustusasiakirjat, joita kukin Schengen-maa vaatii, ja tarvittaessa matkustajan on kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa viranomaisille. Lisäksi esimerkiksi lentoliikenteen turvallisuusmääräykset edellyttävät, että lentoyhtiöiden tulee tarkastaa matkustajien henkilöllisyys.lähde?
Valtiot voivat palauttaa rajatarkastukset tilapäisesti, jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus sitä edellyttävät. Näin teki esimerkiksi Suomi kesällä 2005 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikana.lähde?
Rajamuodollisuuksien sijaan viranomaisvalvonnan tukena on tietojärjestelmä (SIS), johon tallennetaan tietoja varastetuista tavaroista, etsintäkuulutetuista henkilöistä ja kadonneista henkilötodistuksista. Tietojärjestelmää käyttävät sopijamaiden poliisit, rajavartijat, pakolaisviranomaiset ja tulliviranomaiset. Lisäksi Irlannilla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pääsy järjestelmään.lähde?
Tietojen laajamittaisesta vaihdosta sovittiin 27. toukokuuta 2005 aluksi seitsemän maan kesken. Sopimusneuvottelut alkoivat vuoden 2004 Madridin pommi-iskujen jälkeen. Kesäkuussa 2007 asiaa koskevasta niin sanotusta Prümin sopimuksesta tuli EU-säännös Schengenin jäsenmaissa.lähde?
Sopimuksen allekirjoitti viisi Euroopan valtiota, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa 14. kesäkuuta 1985 Luxemburgissa Schengenin pikkukaupungissa, Ranskan ja Saksan rajojen tuntumassa. Tarkemmin sopimuksen soveltamisen yksityiskohdista ja takeista sovittiin 19. kesäkuuta 1990 ja sopimusta alettiin soveltaa vasta vuonna 1995.lähde?
Valtio | Allekirjoitti sopimuksen (vuosi) | Ratifioi sopimuksen (vuosi) |
---|---|---|
Alankomaat Belgia Luxemburg Länsi-Saksa Ranska |
1985 | 1995 |
Italia | 1990 | 1997 |
Espanja Portugali |
1992 | 1995 |
Itävalta | 1995 | 1997 |
Kreikka | 1992 | 2000 |
Islanti Norja Ruotsi Suomi Tanska |
1996 | 2001 |
Latvia Liettua Malta Puola Slovakia Slovenia Tšekki Unkari Viro |
2004 | 2007 |
Sveitsi | 2004 | 2008 |
Liechtenstein | 2008 | 2011 |
Kroatia | 2011 | 2023 |
Kroatia
Lisäksi Monaco, San Marino ja Vatikaani ovat Schengenin alueen sisällä eivätkä ylläpidä rajamuodollisuuksia, vaikka eivät olekaan allekirjoittaneet sopimusta. Näillä mailla on kahdenkeskiset sopimukset rajanaapuriensa kanssa, jotka ovat Schengenin sopimusmaita. Itävalta on ilmoittanut irtautuneensa väliaikaisesti Schengenin sopimuksesta Euroopan unionia koettelevan siirtolaiskriisin vuoksi.