Lissabonin sopimus on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen ajan myötä. Sen merkitys ilmenee jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla populaarikulttuurista politiikkaan ja talouteen. Kun tutkimme sen vaikutuksia, löydämme mahdollisuuksien universumin, joka herättää uteliaisuutemme ja kutsuu meidät pohtimaan ihmisluontoa. Tässä artikkelissa perehdymme Lissabonin sopimus:n syvyyksiin ja tutkimme sen alkuperää, vaikutuksia ja kehitystä historian aikana. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin tätä ilmiötä ja sen vaikutusta nykymaailmaan.
Lissabonin sopimus | |
---|---|
Sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta | |
Sopimuksen allekirjoittamistilaisuus Lissabonissa. |
|
Allekirjoitettu | 13. joulukuuta 2007 |
Allekirjoituspaikka | Lissabon, Portugali |
Voimaantulopäivä | 1. joulukuuta 2009 |
Korvaa sopimuksen | Nizzan sopimus (2001) |
Osapuolet | |
Allekirjoittajat | EU:n jäsenvaltiot |
Lissabonin sopimus (tarkemmin Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta, aikaisemmin myös Uudistussopimus) on Euroopan unionin perussopimus, joka pyrkii parantamaan Euroopan unionin toiminnan tehokkuutta, demokraattisuutta ja sen ulkoisen toiminnan yhtenäisyyttä.
Lissabonin sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta 2009. Sopimus muutti Euroopan unionia koskevaa sopimusta ja Euroopan yhtiesön perustamissopimusta. Lissabonin sopimus toi muutoksia päätöksentekoon ja teki Eurooppa-neuvostosta virallisen toimielimen.
Sopimus allekirjoitettiin Lissabonissa 13. joulukuuta 2007. Sopimuksen ratifiointia hidasti Irlannin kielteinen kansanäänestystulos 12. kesäkuuta 2008, mutta 2. lokakuuta 2009 järjestetyssä uudessa kansanäänestyksessä sopimus hyväksyttiin 67 %:n enemmistöllä. Tšekki ratifioi sopimuksen viimeisenä EU-maana 3. marraskuuta 2009.
Sopimus on ratifioitu kaikissa EU:n jäsenmaissa, ja se astui voimaan 1. joulukuuta 2009. Lähes kaikissa jäsenmaissa sopimuksen ratifioinnista päätti parlamentti. Suomen eduskunta hyväksyi sopimuksen 11. kesäkuuta 2008 äänin 151–27.
Sopimus hyväksyttiin 26 jäsenmaan parlamentissa. Irlantilaiset hylkäsivät sopimuksen perustuslakinsa edellyttämässä kansanäänestyksessä kesäkuussa 2008. Irlantia varten sopimukseen lisättiin liite, jossa varmistetaan jokaiselle jäsenmaalle oma komissaari. Irlannissa järjestettiin 2. lokakuuta 2009 sopimuksesta toinen kansanäänestys, missä sopimus hyväksyttiin 67,1 prosentin kannatuksella.
Puolan ja Tšekin vastahakoiset presidentit odottivat, kuinka sopimuksen kävi Irlannin toisessa kansanäänestyksessä; sopimuksen mentyä läpi ratifiointi saatiin Puolassa päätökseen. Lopulta myös Tšekin presidentti Václav Klaus allekirjoitti sopimuksen, kun maalle oli luvattu lokakuun 2009 Eurooppa-neuvostossa, ettei Lissabonin sopimuksen myötä sitovaksi muuttuva Euroopan unionin perusoikeuskirja velvoita Tšekkiä. Vastaava poikkeus oli jo aiemmin myönnetty Britannialle ja Puolalle.
Jäsenmaa | Äänestyspäivä | Päättävä elin | Tulos |
---|---|---|---|
Euroopan unioni (ratifioitu) | 17. joulukuuta 2007 | Euroopan parlamentti | 525 125 Tyhjä 29 |
Alankomaat (ratifioitu) | 5. kesäkuuta 2008 | Toinen kamari | 111 39 Tyhjä 0 |
8. heinäkuuta 2008 | Ensimmäinen kamari | 60 15 Tyhjä 0 | |
Belgia (ratifioitu) | 6. maaliskuuta 2008 | Senaatti | 48 8 Tyhjä 1 |
10. huhtikuuta 2008 | Edustajainhuone | 116 18 Tyhjä 7 | |
14. toukokuuta 2008 | Vallonian parlamentti =säädös yhteisön siirretyistä asioista |
56 2 Tyhjä 4 | |
19. toukokuuta 2008 | Saksankielisen yhteisön parlamentti | 22 2 Tyhjä 1 | |
20. toukokuuta 2008 | Ranskankielisen yhteisön parlamentti | 67 0 Tyhjä 3 | |
27. kesäkuuta 2008 | Brysselin parlamentti | 65 10 Tyhjä 1 | |
27. kesäkuuta 2008 | Kieliyhteisöjen yhteisistunto | 66 (56F|10N) 10 (5F|5N) Tyhjä 0 | |
10. heinäkuuta 2008 | Brysselin ranskankielisten parlamentti | 70 1 Tyhjä 1 | |
10. heinäkuuta 2008 | Flanderin parlamentti | 76 21 Tyhjä 2 | |
11. heinäkuuta 2008 | Ranskankielisten yhteisöjen komissio | 70 1 Tyhjä 1 | |
Bulgaria (ratifioitu) | 21. maaliskuuta 2008 | Kansalliskokous | 199 15 Tyhjä 1 |
Espanja (ratifioitu) | 26. kesäkuuta 2008 | Edustajain kongressi | 322 6 Tyhjä 2 |
15. heinäkuuta 2008 | Senaatti | 232 6 Tyhjä 2 | |
Irlanti (ratifioitu) | 12. kesäkuuta 2008 | Kansanäänestys | 53,4 % 46,6 % |
8. heinäkuuta 2009 | Dáil Éireann | ||
9. heinäkuuta 2009 | Senaatti | ||
2. lokakuuta 2009 | Kansanäänestys | 67,1 % 32,9 % | |
Italia (ratifioitu) | 31. heinäkuuta | Edustajain huone | 551 0 Tyhjä 0 |
23. heinäkuuta | Senaatti | 286 0 Tyhjä 0 | |
Itävalta (ratifioitu) | 9. huhtikuuta 2008 | Kansallisneuvosto | 151 27 Tyhjä 0 |
24. huhtikuuta 2008 | Liittoneuvosto | 58 4 Tyhjä 0 | |
Kreikka (ratifioitu) | 11. kesäkuuta 2008 | Parlamentti | 250 42 Tyhjä 8 |
Kypros (ratifioitu) | 3. heinäkuuta 2008 | Edustajain huone | 31 17 Tyhjä 1 |
Latvia (ratifioitu) | 8. toukokuuta 2008 | Saeima | 70 3 Tyhjä 1 |
Liettua (ratifioitu) | 8. toukokuuta 2008 | Seimas | 83 5 Tyhjä 23 |
Luxemburg (ratifioitu) | 29. toukokuuta 2008 | Edustajain huone | 47 1 Tyhjä 3 |
Malta (ratifioitu) | 29. tammikuuta 2008 | Edustajain huone | 65 0 Tyhjä 0 |
Puola (ratifioitu) | 1. huhtikuuta 2008 | Sejm | 380 54 Tyhjä 12 |
2. huhtikuuta 2008 | Senaatti | 74 17 Tyhjä 6 | |
Portugali (ratifioitu) | 23. huhtikuuta 2008 | Tasavallan kokous | 208 22 Tyhjä 0 |
Ranska (ratifioitu) | 4. helmikuuta 2008 | Parlamentin kamarien yhteisistunto | 560 181 Tyhjä 167 |
7. helmikuuta 2008 | Kansalliskokous | 336 52 Tyhjä 22 | |
7. helmikuuta 2008 | Senaatti | 265 42 Tyhjä 13 | |
Romania (ratifioitu) | 4. helmikuuta 2008 | Parlamentti | 387 1 Tyhjä 1 |
Ruotsi (ratifioitu) | 20. marraskuuta 2008 | Valtiopäivät | 243 39 Tyhjä 13 |
Saksa (ratifioitu) | 24. huhtikuuta 2008 | Bundestag | 515 58 Tyhjä 1 |
23. toukokuuta 2008 | Bundesrat | 65 0 Tyhjä 4 | |
Slovakia (ratifioitu) | 10. huhtikuuta 2008 | Kansallinen neuvosto | 103 5 Tyhjä 1 |
Slovenia (ratifioitu) | 29. tammikuuta 2008 | Kansalliskokous | 74 6 Tyhjä 0 |
Suomi (ratifioitu) sisältää Ahvenanmaan |
11. kesäkuuta 2008 | Eduskunta | 151 27 Tyhjä 21 |
25. marraskuuta 2009 | Ahvenanmaan maakuntapäivät | 24 6 | |
Tanska (ratifioitu) | 24. huhtikuuta 2008 | Folketinget | 90 25 Tyhjä 0 |
Tšekki (ratifioitu) | 18. helmikuuta 2009 | Edustajainhuone | 125 61 Tyhjä 11 |
6. toukokuuta 2009 | Senaatti | 54 20 Tyhjä 5 | |
Unkari (ratifioitu) | 17. joulukuuta 2007 | Kansalliskokous | 325 5 Tyhjä 14 |
Viro (ratifioitu) | 11. kesäkuuta 2008 | Riigikogu | 91 1 Tyhjä 0 |
Yhdistynyt kuningaskunta (ratifioitu) sisältää Gibraltarin (kesken) |
11. maaliskuuta 2008 | House of Commons | 346 206 Tyhjä 81 |
18. kesäkuuta 2008 | House of Lords | ei tarkkaa tietoa | |
Gibraltarin parlamentti |
23. kesäkuuta 2007 Eurooppa-neuvosto käynnisti hallitustenvälisen konferenssin valmistelemaan uutta sopimusta, joka tulisi korvaamaan sopimuksen Euroopan perustuslaista tämän ratifiointiprosessin keskeydyttyä. Lissabonin sopimuksen sisällöstä päästiin sopuun 19. lokakuuta 2007, mikä edellytti muutamien Italian ja Puolan vaatimuksien hyväksymistä.
Vaikutuksiltaan uusi perussopimus ei juuri poikkea aiemmin neuvotellusta EU:n perustuslaista. Toisin kuin ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista Lissabonin sopimus ei ole uusi itsenäinen sopimus. Sen sijaan Lissabonin sopimuksella muutetaan kahta aiempaa EU:n perussopimusta, Maastrichtin sopimusta ja Rooman sopimusta. Lisäksi Lissabonin sopimukseen liitetään useita pöytäkirjoja ja julistuksia, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirja.
Sopimuksen voimaantulon myötä EU:ssa tehdään entistä enemmän määräenemmistöpäätöksiä. Tosin Irlanti ja Britannia neuvottelivat itselleen oikeuden jättäytyä enemmistöpäätösten ulkopuolelle oikeus- ja sisäasioissa. Lissabonin sopimus vahvistaa Euroopan parlamentin valtaa sekä mahdollistaa kansallisten parlamenttien osallistumisen EU:n päätöksentekoon.
Alkuperäisen sopimuksen mukaan komissaarien salkuista tulisi kiertäviä jäsenmaiden kesken; Irlantia varten lisättiin kuitenkin liite, jossa luvataan yksi komissaari kutakin jäsenmaata kohden. Komissaarit jakautuvat äänioikeudellisiin ja äänioikeudettomiin. Komissaarien riippumattomuutta kotimaistaan vahvistetaan muun muassa siten, että jäsenmaat eivät saa enää nimittää itse omaa komissaariaan, vaan komission puheenjohtajaksi valittu henkilö nimittää muut komission jäsenet jäsenmaan ehdottamista kolmesta ehdokkaasta. Ehdokkaiden pätevyysvaatimuksina on muun muassa sitoutuneisuus ”Euroopan asiaan”.
Eurooppa-neuvosto saa Lissabonin sopimuksen mukaan pysyvän puheenjohtajan eli ns. EU-presidentin, jonka toimikausi on kerrallaan 2,5 vuotta ja voidaan uusia korkeintaan yhden kerran. Ensimmäinen puheenjohtaja on ollut 1. joulukuuta 2009 alkaen belgialainen Herman Van Rompuy. Lissabonin sopimus tuo EU:lle myös ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (niin sanottu EU:n ulkoministeri), joka vastaa EU:n ulkosuhteista ja edustaa EU:ta.
Lissabonin sopimuksen myötä perus- ja ihmisoikeuksien suojelusta tuli yhä selkeämmin Euroopan unionin päämäärä ja toimeksianto. Perussopimuksessa on nyt mainittu nimenomaisesti unionin perustana olevista arvoista: ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio, ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä vähemmistöihin kuuluvien oikeudet. Nämä ovat EU:n jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo. Unionin päämääränä on myös edistää rauhaa, omia arvoja ja kansojensa hyvinvointia (SEU 3 artikla 1 kohta).
Lissabonin sopimuksella muutettiin kahta keskeisintä EU:n perussopimusta. Euroopan unionista tehtyä sopimusta (SEU) ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta. Jälkimmäinen nimettiin uudelleen sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta (SEUT).
Perus- ja ihmisoikeuksien kannalta Lissabonin sopimus on merkittävä erityisesti kahdesta syystä.
Ensinnäkin EU:n perusoikeuskirja muuttui oikeudellisesti sitovaksi. Ennen tätä EU:n perusoikeuskirja oli vain vuonna 2000 hyväksytty poliittinen julistus. Lissabonin sopimuksen myötä perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen painoarvo ja asema kuin perussopimuksilla (SEU 6 artikla 1 kohta). Perusoikeudet tulivat näin yhtä tärkeiksi kuin esimerkiksi perussopimuksessa turvatut sisämarkkinavapaudet, kuten tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus. Käytännössä yksittäistapauksissa jotka koskevat molempia periaatteita joudutaan niitä punnitsemaan keskenään samanaikaisesti. Näin pohditaan sekä perusoikeuksiin ja sisämarkkinavapauksiin palautuvia näkökohtia.
Toiseksi Lissabonin sopimus mahdollisti unionille mahdollisuuden liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Aiemmin siihen pystyivät liittymään vain yksittäiset valtiot.
Lisäksi Lissabonin sopimus poisti unionin jaon kolmeen erilliseen pilariin. Pilarijaon poistamisen myötä komission, parlamentin ja EU-tuomioistuimen toimivalta ulottuu myös rikosasioihin ja poliisiyhteistyöhön. Myös unionin lainsäädäntö ja muu toiminta näissä asioissa siirtyi niiden toimivaltaan.
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Kritiikkiä esiintynyt myös muissa maissa + mahdollisesti muissa suom. puolueissa. |
Suomessa toimiva EU-kriittinen Itsenäisyyspuolue on kritisoinut Lissabonin sopimusta voimakkaasti. Puolue tarjoaisi sopimuksen myötä tulleen EU:n yhteisen sosiaali-, talous- ja työllisyyspolitiikan tilalle Suomelle itsenäisen lainsäädännön ja kansanvallan lisäämisen.
Irlannissa uusintaäänestyksen järjestäminen on herättänyt kritiikkiä siitä, äänestyttääkö EU asioita aina uudestaan, kunnes äänestystulos on mieluinen; vastaavalla tavalla Nizzan sopimuksesta äänestettiin Irlannissa kahteen kertaan, kun kansanäänestystulos oli ensimmäisessä äänestyksessä kielteinen.