Tasismi

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Tasismi:n kiehtovaan maailmaan ja tutkia sen monia ulottuvuuksia ja puolia. Sukellamme sen alkuperästä sen merkitykseen nykypäivänä kattavaan analyysiin, jonka avulla voimme ymmärtää Tasismi:n merkityksen eri elämänalueilla. Eri näkökulmien ja tieteidenvälisten lähestymistapojen kautta tutkimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, kulttuuriin, historiaan ja teknologiaan tarjoamalla kattavan näkemyksen, joka rikastuttaa tietämystämme Tasismi:stä. Tämä artikkeli tarjoaa panoraamanäkymän, joka kutsuu meidät pohtimaan Tasismi:n merkitystä ja arvoa nykyisessä maailmassamme.

Tasismin suuntaista maalausta.

Tasismi on informalismin sukuinen abstrakti taidesuuntaus tai suorastaan informalismin rinnakkaistermi. Tasisteiksi sanotaan usein samoja taiteilijoita kuin informalisteiksikin. Erona on se, että tasismissa painotettiin taiteilijan fyysistä ilmaisua, joka haluttiin siirtää maalauskankaalle mahdollisimman suoraan.

Sana 'tasismi' tulee ranskan kielen sanasta tache, joka tarkoittaa läikkää tai tahraa. Tasismi-termiä alettiin käyttää abstraktin ekspressionismin eurooppalaisesta muunnoksesta Ranskassa 1950-luvun alussa. Tasismi saattoi olla väriläikkien spontaanista levittämistä kankaalle esimerkiksi taiteilijan tunne-elämän suorina eleinä. Läikät voivat olla myös abstraktiota ilman yhteyttä tunnetulkintoihin.

Tasismissa oli samoja piirteitä kuin lyyrisessä abstraktiossa tai amerikkalaisessa toimintamaalauksessa (action painting), jota kutsutaan myös roiskemaalaukseksi. Tasismissa voi olla myös kalligrafista sävyä.

Tasisteiksi eli läikkätaiteilijoiksi nimitettiin myös impressionisteja vuonna 1899. Samoin ja pointillismia ja fauvismia sanottiin halveksivasti läikkätaiteeksi eli tasismiksi.

Tasisteja

Lähteet

  1. a b c Taiteen pikkujättiläinen, s. 742. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  2. Broby-Johansen, R.: ”Tasismi”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 213. Helsinki: Tammi, 1977.