Alioramus

Nykymaailmassa Alioramus:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Ilmestymisestään lähtien Alioramus on kiinnittänyt tutkijoiden, tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion sen merkittävän vaikutuksen ansiosta. Ajan myötä Alioramus on kehittynyt ja synnyttänyt loputtomia keskusteluja, analyyseja ja pohdiskeluja, joiden tarkoituksena on ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Alioramus-ilmiötä, tutkimme sen monia puolia ja pohdimme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.

Alioramus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset Dinosauria
Lahko: Liskonlantioiset Saurischia
Alalahko: Teropodit Theropoda
Yläheimo: Tyrannosaurit Tyrannosauroidea
Heimo: Tyrannosauridae
Alaheimo: Tyrannosaurinae
Tribus: Alioramini
Suku: Alioramus
Kurzanov, 1976
Lajit
  • Alioramus remotus
  • Alioramus altai
Katso myös

  Alioramus Wikispeciesissä
  Alioramus Commonsissa

Alioramus (”Erilainen haara”) on sukupuuttoon kuollut tyrannosaurien suku myöhäisliitukauden Aasiasta. Sen nimesi venäläinen paleontologi Sergei Kurzanov vuonna 1976. Ainoa tunnettu yksilö koostuu osittaisesta kallosta ja muutamasta jalkaluusta, jotka löydettiin Nogoon Tsavin tasangoilta Mongoliasta, Bajanhongorin provinssista. Näyte oli kuollessaan vielä keskenkasvuinen. Nimi johtuu siitä, että tämä dinosaurus erosi varhain tyrannosauridien pääkehityshaarasta. Eläin oli kevytrakenteinen, ja hyvin sopeutunut jahtaamaan saaliita avoimessa maastossa.

Piirteet

Kun useimmilla muilla tyrannosaureilla oli korkea kallo ja lyhyt kuono, niin Alioramuksen kallo oli pitkä ja kapea ja siinä oli luisia nystyröitä kuonossa ja silmien lähellä. Pitkissä leuoissa oli paljon enemmän hampaita – 16 hammasta ylemmässä leukaluussa ja 18 alemmassa – kuin muilla tyrannosaurideilla, mikä osoittaa sen olleen hyvin primitiivinen heimon jäsen. Silmät olivat suuret ja soveltuivat myös metsästykseen.

Lähteet

  1. a b Dixon, Dougal: The illustrated encyclopedia of dinosaurs, s. 203. Lontoo: Hermes House, 2010. ISBN 978-1-84681-853-0. (englanniksi)