Tässä artikkelissa Mauro Forghieri:n aihetta käsitellään eri näkökulmista ja lähestymistavoista. Mauro Forghieri on erittäin tärkeä asia nykyään, se herättää keskustelua ja kiistoja eri alueilla, ja sen tutkiminen on ratkaisevan tärkeää nyky-yhteiskunnan monimutkaisuuden ymmärtämisessä. Näillä sivuilla analysoidaan Mauro Forghieri:n muodostavia useita näkökohtia, tarkastellaan niiden käytännön ja teoreettisia vaikutuksia ja tarjotaan erilaisia pohdintoja, jotka kutsuvat kriittistä pohdintaa. Mauro Forghieri:tä tarkastellaan tiukasti ja yksityiskohtaisesti eri tieteenaloilta ja tietoalueilta, tarkoituksena tarjota uusia näkökulmia ja rikastuttaa tätä ilmiötä koskevaa keskustelua.
Mauro Forghieri (13. tammikuuta 1935 Modena, Emilia-Romagna, Italia – 2. marraskuuta 2022) oli italialainen insinööri, joka toimi Formula 1 -talli Ferrarin kilpa-autojen suunnittelijana 1960–1970-luvuilla. Hän oli ensimmäisiä F1-insinöörejä, jotka ottivat suunnittelemissaan autoissaan käyttöön takasiiven vuoden 1968 Belgian osakilpailussa.
Isänsä avustamana Forghieri pääsi harjoittelijaksi ja lopulta töihin Ferrarille vuonna 1957, missä hän työskenteli autonsuunnittelija Carlo Chitin kanssa. Vuonna 1961 Chiti ja monet avainasemassa olleet insinöörit kuitenkin lopettivat ja siirtyivät ATS-talliin, minkä seurauksena Forghierin vastuulle jäi autonsuunnittelutyö 1960-luvulta aina 1980-luvun puoliväliin asti. Merkittävimmät saavutukset Forghierin ajalta olivat John Surteesin mestaruus vuonna 1964, Niki Laudan vuosina 1975 ja 1977 sekä Jody Scheckterin 1979. Talli voitti myös useamman valmistajien mestaruuden hänen aikakaudellaan. Suunnittelupuolella Forghieri perehtyi puoliautomaattiseen vaihteistoon vuonna 1979, mutta talli otti järjestelmän käyttöön vasta kaudella 1989.
Vuonna 1985 Forghieri siirrettiin Ferrarin autotehtaan tekniselle kehitysosastolle ja hänet korvattiin F1-suunnitteluosastolla Harvey Postlethwaitella, koska 1980-luvun heikompi menestysvaihe aiheutti paineita italialaismediassa ja tallin sisäisessä politiikassa. Uudessa työtehtävässään Forghieri osallistui Ferrari 408 4RM -auton suunnitteluun vuosina 1985–1987, minkä jälkeen hän jätti Ferrarin siirtyäkseen Lamborghinin insinööriosastolle.
Siirryttyään Chryslerin toimitusjohtajan Lee Iacoccan perustamalle Lamborghini-osastolle vuonna 1987 Forghierin tehtävänä oli suunnitella F1-moottori, jota voisi käyttää Lamborghinin urheiluautoissa. Forghieri ja insinööri Daniele Audetto suunnittelivat V12-moottorin, joka oli vapaasti hengittävä moottori ja Larrousse/Lola -talli käytti sitä kausilla 1989–1990 parhaana tuloksenaan kolmas tila vuoden 1990 Japanin osakilpailussa. Kaudella 1991 moottoria käytti Lamborghini-perustainen Modena -talli, mutta heikoin tuloksin. Myös McLarenin Ayrton Senna oli kiinnostunut Forghierin suunnittelemasta moottorista testien perusteella, mutta talli ei lopulta valinnut kyseistä moottoria autoihinsa kaudelle 1993.
Vuonna 1991 Lamborghinin tekninen osasto siirtyi Chryslerille, minkä seurauksena Forghierin tilalle valittiin Mike Royce. Hän siirtyi Bugatin tekniseksi johtajaksi vuosiksi 1992–1994. Hän työskenteli EB 110 ja EB 112 urheiluautojen suunnitteluosastolla.
Vuonna 1992 Forghieri suunnitteli Enelille sähköllä toimivan pienoispakettiauton.
Vuonna 1994 Forghieri osallistui teknisenä asiantuntijana Ayrton Sennan kuoleman aiheuttaneen onnettomuuden tutkintaan San Marinon osakilpailussa.
Vuonna 2005 Forghieri työskenteli italialaisen Project 1221 -autovalmistajan MF1 -urheiluauton suunnittelussa.
Forghieri sai Modenan kunniakansalaisuuden vuonna 2021.
Forghieri kuoli 87-vuotiaana 2. marraskuuta 2022. Saman vuoden São Paulon osakilpailussa Ferrari kunnioitti Forghierin muistoa lisäämällä hänelle tarkoitetut kunnianosoitustekstit F1-75 autoihinsa .
|