Tämänpäiväisessä artikkelissa puhumme N:stä, aiheesta, joka on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina. Sillä ei ole väliä, oletko alan asiantuntija vai olet vasta aloittamassa tämän alan tutkimista, tämä artikkeli tarjoaa sinulle tärkeitä tietoja ja mielenkiintoisia faktoja, jotka auttavat sinua ymmärtämään aihetta paremmin. Sen alkuperästä sen merkitykseen nykypäivänä, sen mahdollisten käytännön sovellusten kautta, aiomme syventyä N:een yksityiskohtaisesti ja kattavasti, jotta lukemisen lopussa tunnet olevasi tietoisempi ja laajempi näkökulma tästä jännittävästä aiheesta. Tule mukaan tälle löytömatkalle!
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
N (n) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 14. kirjain. N-kirjaimen nimi suomen kielessä on än (aiemmin myös en). N-kirjain ääntyy suomessa pääasiassa (soinnillisena) alveolaarisena nasaalina .
Latinalaista N-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain nyy (Ν, ν) ja kyrillisessä kirjaimistossa kyrillinen Н (н). Suuraakkosten yhdennäköisyydestä huolimatta latinalainen N ja kreikkalainen Ν ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.
N-kirjaimen alkuperänä on on kreikan nyy-kirjaimesta (Ν), joka lainattiin ensin etruskin ja siitä latinan aakkostoon. Kreikan kirjaimen edeltäjä puolestaan on foinikialaisen aakkoston nūn, joka muodoltaan vaihteli, mutta oli yleisesti samankaltainen kuin M mutta vähemmin sakaroin. Kuten M:n kreikkalaisen vastineen myyn, varhaisissa nyyn muunnelmissa jommankumman puolen ensimmäinen pystyviiva oli yleensä muita pidempi.
N-kirjaimella merkitään niin suomessa kuin kaikissa latinalaista kirjaimistoa käyttävissä kielissä yleisesti (soinnillista) alveolaarista nasaalia , joka suomessa yleisesti edustaa foneemia /n/. Suomessa /n/ kuitenkin assimiloituu laajalti sitä seuraavan konsonantin ääntymäpaikkaan:
Bilabiaalisten äänteiden p:n ja m:n edellä esiintyy , joka kuitenkin kuuluu toiseen foneemiin (/m/; esim. pojan pyörä ). Lisäksi etenkin länsimurteissa sananloppuinen l usein täydellisesti (regressiivisesti) assimiloituu seuraavaan resonanttiin tai h:hon, esim. tytön laukku , tytön huivi jne.
Suomen kielen vanhassa sanastossa /ŋ/ voi esiintyä vain geminaattana sanan sisässä vokaalien välissä, jolloin se kirjoitetaan NG (esim. rangat ), mutta uusissa lainasanoissa /ŋ/ esiintyy myös yksinäiskonsonanttina, esimerkiksi pingviini , magneetti , puhujittain myös kognitio jne. Yhdistelmässä NK esiintyvä sen sijaan on yksi /n/-foneemin allofoneista (ranka ).
N | n | |
---|---|---|
ASCII | 78 | 110 |
Unicode | U+004E | U+006E |
Pienen n:n merkityksiä:
Ison N:n merkityksiä: