Nykyään T on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. T on yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai nykyisen ympäristön merkityksen vuoksi aihe, joka ei lakkaa kiehtomasta ja kiehtomasta siihen perehtyneitä. Tässä artikkelissa tarkastelemme T:tä tarkemmin, tutkimme sen eri puolia ja tarjoamme ainutlaatuisen näkökulman tähän laajaan ja monimuotoiseen aiheeseen. Yksityiskohtaisen analyysin ja kriittisen tarkastelun avulla toivomme saavamme valoa T:stä ja tarjota lukijoillemme täydellisemmän käsityksen tästä meihin niin paljon vaikuttavasta aiheesta.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
T (t) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 20. kirjain. T-kirjaimen nimi on suomen kielessä tee ja äännearvo , tarkemmin .
Latinalaista T-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain tau (Τ, τ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen Т. Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.
T-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta tau (Τ).
T-kirjain ääntyy useimmissa kielissä soinnittomana alveolaarisena klusiilina, jota vastaa foneettinen merkki . Suomen kielessä t ääntyy kuitenkin pikemminkin dentaalisena klusiilina, jolloin se tarkkaan ottaen tulisi merkitä foneettisesti . Yksinkertaistetussa merkintätavassa, esimerkiksi koulukirjoissa, näitä äänteitä ei useinkaan eroteta toisistaan.lähde?
T on suomen yleiskielen kolmanneksi yleisin kirjain ja yleisin konsonantti.
T-kirjain ääntyy usein soinnittomana alveolaarisena klusiilina . Yhdessä muiden konsonanttien kanssa saattaa t-kirjain kuitenkin monissa kielissä ääntyä dentaalifrikatiivina tai affrikaattana.lähde?
T | t | |
---|---|---|
ASCII | 84 | 116 |
Unicode | U+0054 | U+0074 |