Nykyään Oikeutettu sota on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Ajan myötä Oikeutettu sota on saavuttanut perustavanlaatuisen roolin jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla, joko työpaikalla, teknologisessa kontekstissa, henkilökohtaisessa elämässä tai millä tahansa muulla alueella. Oikeutettu sota:n merkitys on ylittänyt esteet ja ennakkoluulot, ja siitä on tullut yleistä kiinnostavaa aihetta, joka vaatii analysointia ja pohdintaa. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Oikeutettu sota:stä ja sen vaikutuksista tämän päivän elämään.
Osa artikkelisarjaa |
Kristillisdemokratia |
---|
Käsitteet |
Teokset |
Oikeutettu sota (lat. Bellum Iustum) on kristillisen teologian oppi, jonka nykyinen muotoilu on peräisin pääosin kirkkoisä Augustinukselta ja Tuomas Akvinolaiselta. Siinä on kuitenkin havaittavissa piirteitä vanhemmasta, roomalaisesta oikeuskäsityksestä. Oikeutettu sota on osa useimpien merkittävien kirkkokuntien opetusta, mukaan lukien nykyisen katolisen kirkon ja luterilaisten kirkkojen virallisen opin.
Roomalainen käsitys sodan oikeutuksesta joissain olosuhteissa periytyy vähintään Ciceron ajalta. Kristilliseen systemaattiseen teologiaan sen toivat Augustinus ja Tuomas Akvinolainen. Ensimmäinen puhtaasti sodan oikeutusta käsittelevä teos oli Stanisław Skarbimierzlaisen De bellis justis, jossa etsittiin oikeutusta Puolan sodalle Saksan ritarikuntia vastaan. Teologian ja yhteiskuntafilosofian haarautuessa erilleen Alberico Gentili ja Hugo Grotius pyrkivät korvaamaan oikeutetun sodan kansainvälisellä oikeudella ja tuomaan kysymyksen näin normaaliin lainsäädännölliseen viitekehykseen.
Katolisen kirkon virallinen kanta oikeutettuun sotaan löytyy katolisen katekismuksen jakeesta 2309. Sen mukaan sota on oikeutettu jos seuraavat ehdot täyttyvät yhtä aikaa:
Luterilaisen kirkon oppi korostaa laillisen esivallan oikeutusta ja edellyttää ihmisiä kunnioittamaan sitä. Oikeutettu sota ja asepalvelus mainitaan Augsburgin tunnustuksessa sallittuina.