Tässä artikkelissa aiomme tutkia Amerikansuomi:n vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Amerikansuomi on ollut viime aikoina keskustelun ja keskustelun aiheena, sillä se on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja herättänyt kiinnostusta laajassa väestössä. Tämän artikkelin aikana analysoimme Amerikansuomi:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen päivittäisen elämän eri osa-alueilla. Samoin tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja tutkimuksia, jotka valaisevat Amerikansuomi:tä tavoitteenaan tarjota kattava näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä ilmiöstä.
Amerikansuomi eli fingliska tai fingelska on amerikansuomalaisten eli Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten ja heidän jälkeläistensä puhuma suomen kielen muoto. Se on finglishiä eli suomen kieltä, johon englannin kieli, tässä tapauksessa amerikanenglanti, on vaikuttanut voimakkaasti. Amerikansuomea käytettiin aktiivisesti 1950-luvulle asti. Sen jälkeen sen käyttö on vähentynyt, kun amerikansuomalaisten uudemmat sukupolvet ovat siirtyneet englannin käyttöön.
Amerikansuomi sai alkunsa 1800-luvun lopulla, kun suomalaisia siirtolaisia alkoi saapua Amerikkaan. Kielimuoto syntyi spontaanisti, kun amerikansuomalaiset huomasivat, ettei suomen kielessä ollut sanoja monille asioille Yhdysvalloissa. Ennestään tuntemattomia asioita syntyi lisäksi vuosikymmenten kuluessa lisää, kuten auto. Joillakin ammattialoilla, kuten tehdastyössä, uutta sanastoa tarvittiin erityisen paljon.
Amerikansuomi oli ensisijaisesti puhekieli, mutta sitä näki myös amerikansuomalaisissa lehdissä, kirjoissa ja amerikansuomalaisten kirjoittamissa kirjeissä. Amerikansuomesta tuli nopeasti tärkeä osa amerikansuomalaisten kulttuuria. Se jatkoi vakiintumistaan ja kehittymistään 1930-luvulle asti.
Jotkut käyttivät amerikansuomen ilmaisuja puheessaan hyvin säästeliäästi, toiset mahdollisimman runsaasti. Kieli vaihteli myös sen mukaan, mistä päin Suomea siirtolainen oli Yhdysvaltoihin lähtenyt ja mille puolelle Yhdysvaltoja päätynyt. Kielen yksilölliseen vaihteluun saattoivat vaikuttaa lisäksi muun muassa puhujan ammatti tai hänen tilaamansa sanomalehti.
Amerikansuomea puhuivat ensimmäisen polven amerikansuomalaiset käyttökielenään 1950-luvulle asti, ja sen jälkeen se alkoi hiljalleen kuihtua. Toisen polven amerikansuomalaiset puhuivat sitä enää vain kotioloissa ja omaksuivat käyttökielekseen englannin.
Kuihtumisestaan huolimatta amerikansuomi elää edelleen monin paikoin. Vuoden 2009–2013 tietojen mukaan Yhdysvalloissa suomea käytti kotikielenä 26 000 ihmistä. Esimerkiksi Oulussa Wisconsinissa on aikuisia kolmannen polven amerikansuomalaisia, jotka puhuvat sujuvaa suomea. Stantonin kylässä Pohjois-Michiganissa jotkut koululaisetkin osaavat suomea, vaikka useimmat kylän lapset tuntevatkin vain muutamia suomenkielisiä sanoja.
Amerikansuomi on kieliopillisesti suomea, johon on sekoittunut englantilaisperäisiä sanoja suomalaisittain äännettynä. Amerikansuomalaisten itsensä keksimä, hiukan humoristinen esimerkkilause on Pussaa se peipipoki kitsistä petiruumaan, ’Työnnä ne lastenvaunut keittiöstä makuuhuoneeseen’, joka perustuu englanninkieliseen lauseeseen Push that baby buggy from the kitchen into the bedroom.
Jotkin amerikansuomen sanat keksittiin kokonaan uusia käsitteitä varten, joille ei suomessa ollut sanaa. Uusia tekniikan alan sanoja olivat esimerkiksi kaara ’auto’ (engl. car), aluveetari ’hissi’ (engl. elevator), kreini ’nosturi’ (engl. crane), peivata ’päällystää katu’ (engl. pave) ja laisi ’ajokortti’ (engl. licence). Modernin lääketieteen sanastoa omaksuttiin englannista, kuten fluu ’influenssa’ (engl. flu), känsseri ’syöpä’ (engl. cancer) ja nörvi ’hermo’ (engl. nerve), ja uudenlaisia vaatteita olivat esimerkiksi jäketti ’lyhyt takki’ (engl. jacket) ja nektai ’solmio’ (engl. necktie). Uusien eläinten nimityksiä olivat esimerkiksi muusi ’kanadanhirvi’ (engl. moose) ja sipmunkki ’maaorava’ (engl. chipmunk).
Joskus uuden yhteiskunnan ja työelämän terminologia korvasi olemassa olevan suomenkielisen ilmaisun, kuten haali ’seuratalo’ (engl. hall), lokari ’metsätyömies’ (engl. logger), maini ’kaivos’ (engl. mine) ja paanari ’työtoveri’ (engl. partner). Taloudenpidon eroavaisuudet toivat kieleen sellaisia sanoja kuin haussi ’talo’ (engl. house), petiruuma ’makuuhuone’ (engl. bedroom), paana ’navetta’ (engl. barn) ja lunssi ’lounas’ (engl. lunch). Joidenkin puheessa esiintyivät jopa esimerkiksi sanat leeki ’järvi’ (engl. lake), milkki ’maito’ (engl. milk), äpyli ’omena’ (engl. apple) ja krämma ’isoäiti’ (engl. grandma).
Muiden kansallisuuksien nimitykset otettiin lähes aina englannista, kuten airikset ’irlantilaiset’ (engl. Irish) ja sainamanni ’kiinalainen’ (engl. Chinaman). Roskapuhe oli pulsittia (engl. bullshit) ja tosipuheeseen todettiin tätsrait (engl. that's right). Yleinen käännöslainailmaus oli Kuinka se menee? (engl. How is it going?, 'Mitä kuuluu?').
Samasta sanasta saattoi eri puhujilla syntyä erilaisia variantteja, kuten engl. office ’toimisto’ → offiisi, ohviisi tai oviisi, ja engl. banana → panana, pinana, pinaani, punaanus ym.
Myös erisnimet saattoivat saada amerikansuomalaisen asun joskus kirjoitetussakin kielessä, kuten Nuujorkki tai Nyyjörkki New Yorkista.
Amerikanenglannista otettujen lainasanojen äänteet mukautettiin yleensä suomen kieleen. Tutut konsonantit h, j, k, l, m, n, p, t ja v säilyivät yleensä samoina. Konsonantit g, d, b ja f saattoivat säilyä sellaisinaan tai korvautua äänteillä k, t, p ja v. Suhu-s (ʃ) ja soinnillinen z korvattiin yleensä s:llä. Soinnilliset ja soinnittomat dentaalispirantit, jotka englannissa merkittiin th, korvautuivat yleensä t:llä. Affrikaatat tʃ ja dʒ korvattiin ts:llä tai s:llä, ja w korvattiin v:llä tai u:lla.
Sananalkuisten konsonanttiyhtymien edustus riippui puhujan lähtöseudun murteesta. Länsimurretaustaisilla sananalkuinen kaksoiskonsonanttisuus oli yleistä, kuten sanassa plänketti < blanket ’huopa, peite’. Sanansisäinen konsonanttiyhtymä hajosi joskus eri tavuihin, kuten sinkeli < single ’yksinäinen, naimaton’.
Vokaalit korvautuivat amerikansuomessa huomattavasti epäsäännöllisemmin kuin konsonantit. Esimerkiksi clerk ’myyjä’ saattoi olla klarkki, klerkki, klärkki tai klörkki. Joskus painoton alkuvokaali putosi pois, kuten sanassa larmi ’hälytys’ (engl. alarm).
Ensimmäisen siirtolaispolven amerikansuomalaisten puhe erosi suomensuomalaisesta puheesta vain sanastoltaan, sillä rakenteeltaan suomesta hyvin poikkeavana englannin kieli ei muulla tavoin voinut yksikieliseen suomalaiseen vaikuttaa. Toisen ja kolmannen polven puheessa alkoi kieleen jo ilmaantua myös muutoksia lauseiden rakenteessa. Muutoksia olivat esimerkiksi sijajärjestelmän muutokset, jotka näkyivät subjektin ja objektin sijan valinnassa, ajan- ja paikanilmauksissa sekä rektiosuhteissa. Muita muutoksia olivat esimerkiksi omistusliitteiden pois jääminen, erilaiset inkongruenssitapaukset, omaleimainen passiivin muodostus, eräät infinitiivirakenteet sekä poikkeavat sivulause- ja sanajärjestystyypit.
Amerikansuomalaiset hallitsivat suomen kielen muoto-opin hyvin jopa kolmanteen sukupolveen, ja poikkeamat olivat usein vain satunnaisia lipsahduksia. Tavallisimpiin poikkeamiin kuuluvat esimerkiksi astevaihtelussa k:n esiintyminen heikossa asteessa (lakit pro lait), i- ja e-vartaloisten nominien sekaantuminen (kielit pro kielet), yksikön kolmannen persoonan muodon yleistyminen verbeissä (me sai) ja kieltoverbin taipumattomuus (me ei saa). Lainasanojen taivutus mukautettiin samantyyppisten tuttujen suomenkielisten sanojen taivutukseen. Konsonanttiin loppuvan lainasanan perään lisättiin yleensä i-vokaali, harvemmin a tai u. Lainaverbit olivat yleensä supistumaverbejä, kuten fikeerata ’ajatella, miettiä’.
Suomeen palanneiden siirtolaisten mukana on suomen kieleen tullut joitakin amerikansuomalaisia sanoja. Suomen murteiden sanakirjassa on parisenkymmentä amerikansuomalaisperäistä sanaa, kuten haussi ’talo’, huntata ’metsästää’ ja tulsut ’työkalut’. Suomen arkikielessä käytettäviä, mahdollisesti amerikansuomalaisia sanoja ovat esimerkiksi kaara ’auto’, mainari ’kaivosmies’ ja taala ’dollari’. Amerikanenglantiin suomen kieli ei tiettävästi ole jättänyt mitään jälkiä, saunaa lukuun ottamatta. Edes suomalaisalueiden tukkijätkien vanhasta erikoissanastosta ei ole löydetty suomenlähtöisiä sanoja.
| ||||||||||||||||||