Tässä artikkelissa aiomme tutkia Ohje:Antiikin terminologia:n kiehtovaa maailmaa ja käsitellä sen eri puolia ja erityispiirteitä. Sen alkuperästä sen evoluutioon, sen yhteiskuntavaikutusten ja nykypäivän merkityksen kautta sukeltamme matkalle, jonka avulla voimme täysin ymmärtää Ohje:Antiikin terminologia:n tärkeyden. Monitieteisellä lähestymistavalla analysoimme sekä sen historiallisia vaikutuksia että sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia tarjoamalla globaalin ja yksityiskohtaisen näkemyksen, joka tuo meidät lähemmäksi Ohje:Antiikin terminologia:n ydintä. Tämän artikkelin kautta toivomme tarjoavamme lukijalle rikastuttavan ja paljastavan yleiskatsauksen tästä aiheesta, joka ei epäilemättä jätä ketään välinpitämättömäksi.
Tämä on Wikipedian tyylioppaaseen kuuluva sivu. Käytä tervettä järkeä ohjeita lukiessasi, poikkeustapauksia voi olla. Muutosten tulisi noudattaa konsensusta. |
Tälle sivulle on koottu tyyli- ja kirjoitusohjeita, joista on apua kirjoitettaessa antiikin historiasta, kulttuurista ja kielistä. Näillä ohjeilla pyritään yhtenäistämään ja selkeyttämään aihealueen esitystapaa.
Antiikin termistön oikeinkirjoitus ei ole täysin vakiintunut suomen kieleen. Aina ei löydy yksikäsitteistä tapaa valita esimerkiksi henkilöiden nimien kirjoitusasuja. Alla kuitenkin joitain ohjeita, joita olisi hyvä noudattaa kirjoitettaessa antiikin aiheista Wikipediaan.
Jos nimien kirjoitusasuista on epäilyksiä, tulisi ne pyrkiä tarkistamaan jostain lähdeteoksesta. Ehdottomia auktoriteetteja ei ole, mutta seuraavassa mainitaan joitain suositeltuja teoksia.
Näissäkin lähteissä saattaa olla virheitä, nimien vakiintuneisuudesta saattaa olla poikkeavia käsityksiä ja käytännöthän muuttuvat ajan kuluessa. Epäselvät tapaukset saatetaan joutua ratkaisemaan tapauskohtaisesti. Artikkeli Roomalainen nimi selittää roomalaista nimikäytäntöä. Artikkeli latinan kielestä selittää latinan oikeinkirjoitusta.
Tässä ohjeessa on esitetty joitakin nyrkkisääntöjä siitä, miten kreikkalaisten nimien ja termien latinalainen/englantilainen kirjoitusasu voidaan muuntaa suomalaisen käytännön mukaiseksi. Asiaan on tärkeää kiinnittää huomiota esimerkiksi käännettäessä materiaalia englanninkielisestä Wikipediasta suomeksi. Huomaathan, että tämä ei ole mikään kielitieteellinen esitys aiheesta, vaan pieni kokoelma puhtaan käytännöllisiä vinkkejä.
Monilla kreikkalaisperäisillä nimillä tai termeillä on suomessa oma, vakiintunut muotonsa, ja näissä tapauksissa Wikipediassakin käytetään tietysti vakiintunutta muotoa (esim. Traakia, ei Thrakia eikä varsinkaan Thrake, jota voisi englannin perusteella veikata; falangi, ei falanks; arkontti, ei arkhon). Vakiintuneita muotoja lukuun ottamatta kreikkalaiset sanat pyritään kirjoittamaan niin, että ne vastaavat Suomen standardisoimisliiton SFS 5807 -standardin kreikan kielen translitterointiohjeita ja siten myös kutakuinkin kreikan alkuperäistä ääntämystä. Pitkät vokaalit voidaan merkitä viivalla vokaalin päällä (esim. ē, ō, ū) ja aksentit voidaan merkitä kuten kreikassa, paitsi jos sana on osa tavallista suomenkielistä tekstiä.
Kun latinalainen/englantilainen kirjoitusasu muunnetaan suomalaiseksi, kyse on pitkälti näiden kielten puolella tapahtuneiden muutosten "peruuttamisesta" ja alkuperäisen kirjoitusasun palauttamisesta. Esimerkiksi kreikan alkuperäinen 'ai' on muuntunut latinassa/englannissa muotoon 'ae', joten voidaan esittää nyrkkisääntö, että suomessa lat./engl. 'ae' on palautettava muotoon 'ai' (esim. Aegina > Aigina). Luonnollisesti tämä ei koske niitä tapauksia, joissa kreikankin alkuperäinen äänne on 'ae' (esim. Danae, Laertes). Tällaisten poikkeusten tunnistaminen on kreikkaa taitamattomalle käytännössä mahdotonta.
Siksi tärkein nyrkkisääntö onkin ehkä tämä: tarkista kirjoitusasu mahdollisuuksien mukaan aina jostakin luotettavasta lähteestä, esimerkiksi "Antiikin käsikirjasta". Noudattamalla alla luetelluista muutoksista niitä, jotka on mainittu enemmän tai vähemmän säännönmukaisiksi, pääsee kuitenkin jo pitkälle.
Nämä muutokset ovat käytännössä säännönmukaisia:
Nämä muutokset ovat lähestulkoon säännönmukaisia:
Seuraava muutos tapahtuu toisinaan (mutta kreikkaa taitamattoman on käytännössä mahdotonta tietää, milloin, joten tätä ei pidä noudattaa, ellei tiedä mitä on tekemässä):
Vielä harvemmin esiintyvä muutos (älä noudata tätä ellet tiedä mitä teet):
Kreikan aakkosissa ei ole j-kirjainta, joten jos sellaiseen törmää, se pitää korvata i-kirjaimella:
Varsinkin sanan alussa näkee toisinaan myös suomessa käytettävän j-kirjainta (esim. Jason), mutta tätä ei suositella, ellei kirjoitusasu ole erittäin vakiintunut.
Kreikan aakkosissa ei ole v-kirjainta. Yleensä se pitää korvata u-kirjaimella:
Nämä muutokset ovat enemmän tai vähemmän säännönmukaisia:
Esimerkkejä harvinaisemmista muutoksista (älä noudata näitä ellet tiedä mitä teet):
Joitakin tapauksia, joissa kreikan pääte puuttuu englannista kokonaan, mutta suomessa se on lisättävä:
Joitakin edellisten kaltaisia tapauksia, mutta päätteenä on suomalainen 'i':
Joskus englannissa on pääte, jolla ei ole mitään tekemistä latinan tai kreikan kanssa:
Nyrkkisääntö: jos sana päättyy johonkin muuhun kirjaimeen kuin vokaaliin tai konsonantteihin n, r tai s (myös ks ja ps), se ei ole kreikan mukainen, joten on syytä olettaa, että suomalainenkin translitteraatio on väärä.
Hercules > Herakles
engl. Ulysses (lat. Ulixes) > Odysseus
Treeman käytön suhteen SFS 5087 -standardi ja Antiikin käsikirja ovat eri linjoilla. Wikipediassa ei ole käyty laajempaa keskustelua aiheesta, mutta tällä hetkellä noudatetaan standardia, eli treemaa ei kreikankielisissä sanoissa käytetä (siis kirjoitetaan esim. Danae, ei Danaë).
Raamatullisista nimistä (kuten Aadam, Abraham) käytetään uusimman kirkkoraamatun (1992) käyttämää muotoa ensisijaisena nimenä ja artikkelin nimenä. Poikkeuksena nimet, jotka tunnetaan ensisijaisesti muista yhteyksistä (esim. Wikipedian Nebukadressar II vastaan Raamatun Nebukadnessar).