Tässä artikkelissa käsitellään Imre Kertész:n vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Imre Kertész on syntymästään lähtien herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, tutkijoissa, asiantuntijoissa ja suuressa yleisössä, koska se on merkityksellinen eri aloilla. Imre Kertész:n vaikutusta muun muassa kulttuuriin, talouteen, teknologiaan, politiikkaan tutkitaan tavoitteena ymmärtää sen rooli nykymaailman muokkaajana. Lisäksi analysoidaan, kuinka Imre Kertész on muuttanut tapoja, joilla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja miten he toimivat ympäristössään. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan kuvan Imre Kertész:stä, jolloin lukija voi saada laajemman ja selkeämmän näkökulman sen vaikutuksesta ja merkityksestä.
Imre Kertész | |
---|---|
Imre Kertész |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. marraskuuta 1929 Budapest, Unkari |
Kuollut | 31. maaliskuuta 2016 (86 vuotta) Budapest, Unkari |
Ammatti | kirjailija, toimittaja, kääntäjä |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | unkari |
Palkinnot | |
Nobelin kirjallisuuspalkinto (2002) |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Imre Kertész (9. marraskuuta 1929 Budapest – 31. maaliskuuta 2016 Budapest) oli unkarilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2002. Kertészin useimmat kirjat käsittelevät joko elämää keskitysleireillä tai keskitysleirikokemusten vaikutusta myöhemmissä elämänvaiheissa.
Kertész syntyi juutalaiseen perheeseen Budapestissä. Keväällä 1944 hänet pakkosiirrettiin 7 000 muun unkarinjuutalaisen kanssa Auschwitziin ja muutaman kuukauden kuluttua edelleen Buchenwaldiin. Keväällä 1945 liittoutuneet vapauttivat keskitysleirin ja Kertész palasi Unkariin, missä hän työskenteli toimittajana vuoteen 1951. Suoritettuaan kaksivuotisen asepalveluksen Kertész toimi kääntäjänä. Hän käänsi unkariksi muiden muassa Nietzschen, Hofmannsthalin, Schnitzlerin, Freudin, Wittgensteinin ja Canettin teoksia.
Kertész pysyi Unkarissa aina ulkopuolisena eikä samaistunut esimerkiksi juutalaiseen yhteisöön. Hänen esikoisteoksensa Kohtalottomuus (Sorstalanság) ilmestyi vasta vuonna 1975, sillä Unkarissa maan natsimenneisyydestä vaiettiin. Se kertoo teini-ikäisen pojan keskitysleirikokemuksista, joita kuvataan toteavalla tavalla. Kirjan pohjalta on vuonna 2005 tehty Kertészin käsikirjoittama elokuva Fateless – ikuisesti merkitty.
Kohtalottomuus muodostaa yhdessä kirjojen Kaddish syntymättömälle lapselle, Tappio ja Lopetus kanssa Kertészin pääteoksena pidetyn romaanisarjan. Kaddish syntymättömälle lapselle kuvaa keskitysleiriltä vapautuneen miehen tunnontuskia "luvattomasta" olemassaolostaan sekä kieltäymyksestään tehdä lapsia. Tappio on kafkamainen romaani, jonka päähenkilö joutuu keskitysleiriltä vapauduttuaan Unkarin kommunistibyrokratian pyörteisiin. Lopetus etsii vastausta kysymykseen, miksi keskitysleirillä syntynyt kirjailija tekee itsemurhan kommunistivallan päätyttyä. Kirjasarjan yhtenä keskeisenä teemana on kumota tunnettu väite "Auschwitzille ei ole selitystä".
|
|