Tässä artikkelissa tutkimme Edward Victor Appleton:n vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Edward Victor Appleton:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla ilmaantumisestaan viime vuosien kehitykseen. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme, kuinka Edward Victor Appleton on vaikuttanut ihmisten suhteeseen, työskentelyyn ja leikkimiseen. Lisäksi tarkastelemme Edward Victor Appleton:n mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia ja sitä, miten se voisi edelleen muokata yhteiskuntaamme tulevina vuosina.
Edward Victor Appleton | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. syyskuuta 1892 Bradford, Yhdistynyt kuningaskunta |
Kuollut | 21. huhtikuuta 1965 (72 vuotta) Edinburgh, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
Kansalaisuus | Britti |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | St John's College (Cambridge) |
Väitöstyön ohjaaja | Joseph John Thomson ja Ernest Rutherford |
Instituutti |
Cambridgen yliopisto King's College London Department of Scientific and Industrial Research Edinburghin yliopisto |
Oppilaat | Mary Taylor Slow |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Palkinnot | Nobelin fysiikanpalkinto (1947) |
|
Edward Victor Appleton (6. syyskuuta 1892 – 21. huhtikuuta 1965) oli brittiläinen Nobel-palkittu fyysikko. Hän löysi toisen maailmansodan aikaan ilmakehän Appleton-kerroksen ja sai löydöstä Nobelin fysiikanpalkinnon 1947.
Appleton syntyi Bradfordissa ja opiskeli Cambridgen yliopistossa. Ensimmäisessä maailmansodassa hän oli pioneerijoukoissa, ja rauhan tultua hän palasi Cambridgeen ja alkoi tutkia radioaaltoja ja ilmakehän fysiikkaa Cavendish-laboratoriossa. Vuonna 1924 hänet kutsuttiin fysiikan professoriksi Lontoon yliopistoon. Hän palasi Cambridgeen 12 vuotta myöhemmin.
Vuoden 1924 loppupuolella Appleton aloitti yhdessä BBC:n kanssa kokeet, joilla löytyi radioaaltoja heijastava kerros ilmakehän yläosista, nykyisin ionosfääriksi kutsutusta kerroksesta. Tämä Appeltonin kerros heijastaa lyhytaaltoja niin että radioaaltoja voidaan lähettää ympäri maapallon.
Vuonna 1939 Appleton nimitettiin valtion tutkimuslaitokseen, jossa hän työskenteli toisen maailmansodan aikana tutkaa ja ydinpommia kehittävissä projekteissa. Sodan jälkeen 1949 hänet nimitettiin Edinburghin yliopiston rehtoriksi.
|