Tässä artikkelissa perehdymme Isamu Akasaki:n kiehtovaan maailmaan. Kautta historian Isamu Akasaki:llä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnassa ja se on vaikuttanut ihmisten elämään eri tavoin. Alkuperäistään nykypäivään Isamu Akasaki on ollut kiehtovan, tutkimuksen ja keskustelun kohteena, ja se on luonut loputtomia mielipiteitä ja näkökulmia, jotka rikastavat ymmärrystämme tästä aiheesta. Tämän syvällisen ja yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Isamu Akasaki:n tärkeimpiä näkökohtia, syventyen sen historialliseen merkitykseen, sen nykyaikaisiin vaikutuksiin ja sen meille tarjoamiin tulevaisuudennäkymiin. Valmistaudu lähtemään löytö- ja tiedonmatkalle Isamu Akasaki:stä!
Isamu Akasaki | |
---|---|
赤崎 勇 | |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | 赤崎 勇 |
Syntynyt | 30. tammikuuta 1929 Chiran, Japani |
Kuollut | 1. huhtikuuta 2021 (92 vuotta) |
Kansalaisuus | Japani |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Kioton yliopisto, Japani |
Instituutti |
Meijo-yliopisto, Nagoya, Japani Nagoyan yliopisto, Nagoya, Japani |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Tunnetut työt | sininen LED |
Palkinnot | Nobelin fysiikanpalkinto (2014) |
|
Isamu Akasaki (jap. 赤崎 勇, Akasaki Isamu, 30. tammikuuta 1929 Chiran, Japani – 1. huhtikuuta 2021 Nagoya, Japani) oli japanilainen tieteilijä, joka kehitti puolijohdekiteiden kasvatusmenetelmiä ja onnistui valmistamaan ensimmäisenä galliumnitridistä hyvälaatuisia yksittäiskiteitä, mikä myöhemmin mahdollisti galliumnitridin käyttämisen puolijohdesovelluksissa. Akasakille myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 2014 yhdessä Shūji Nakamuran ja Hiroshi Amanon kanssa sinisen LED-valon keksimisestä.
Akasaki suoritti vuonna 1952 Kyoton yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon. Sen jälkeen hän työskenteli Kobe Kogyolle, josta tuli myöhemmin Fujitsu. Akasaki siirtyi vuonna 1969 Nagoyan yliopistoon, missä hän opetti monissa eri tehtävissä ja suoritti vuonna 1964 tohtorin tutkinnon. Akasaki johti myöhemmin Matsushita Research Institute Tokyon perustutkimuksen laboratoriota, kunnes hän vuonna 1981 sai paikan Nagoyan yliopiston professorina. Meijo-yliopiston tehtäviin hän siirtyi vuonna 1992.
|