Tämä artikkeli käsittelee Julian Schwinger:n aihetta perusteellisesti, tutkii sen eri puolia ja paljastaa sen merkityksen nykyisessä kontekstissa. Julian Schwinger on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena jo pitkään, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Vuosien varrella Julian Schwinger on herättänyt lukuisia pohdintoja ja analyyseja, jotka osoittavat sen merkityksen ja vaikutuksen nyky-yhteiskunnassa. Tämän artikkelin avulla pyrimme valaisemaan Julian Schwinger:tä tarjoamalla kattavan ja yksityiskohtaisen näkemyksen, jonka avulla lukija ymmärtää sen laajuuden ja merkityksen nykymaailmassa.
Julian Seymour Schwinger | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 12. helmikuuta 1918 New York, Yhdysvallat |
Kuollut | 16. heinäkuuta 1994 (76 vuotta) Los Angeles, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | Yhdysvaltalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
City College of New York Columbian yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Isidor Rabi |
Instituutti |
Kalifornian yliopisto, Berkeley Purduen yliopisto MIT Harvardin yliopisto Kalifornian yliopisto, Los Angeles |
Oppilaat |
Roy Glauber Ben Mottelson Sheldon Glashow Walter Kohn Bryce DeWitt Daniel Kleitman |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Tunnetut työt | Kvanttisähködynamiikka |
Palkinnot |
Nobelin fysiikanpalkinto (1965) Albert Einstein -palkinto (1951) |
|
Julian Seymour Schwinger (12. helmikuuta 1918 – 16. heinäkuuta 1994) oli yhdysvaltalainen teoreettinen fyysikko, joka tunnetaan renormalisaation kehittämisestä. Schwinger ja japanilainen Shin’ichirō Tomonaga keksivät renormalisaation samaan aikaan toisistaan riippumatta ja saivat molemmat Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1965.
Schwinger oli eräänlainen lapsitähti, joka julkaisi ensimmäisen tieteellisen artikkelinsa 16-vuotiaana. Isidor Isaac Rabi päästi hänet opiskelemaan Columbian yliopistossa jo alaikäisenä. Hän väitteli vuonna 1939 väitöskirjalla, joka oli kirjoitettu jo muutamia vuosia aikaisemmin. Hän jatkoi Berkeleyn yliopistoon Robert Oppenheimerin ohjaukseen, sieltä Purduen yliopistoon ja sodan alettua MIT:n säteilylaboratorioon, johon kerättiin monia huipputiedemiehiä ratkomaan tutkaan liittyviä ongelmia.
Tutka-asioissa käytetään suuria mikroaaltotehoja, mikä sai Schwingerin miettimään elektronien kiihdyttämistä, mikä johti kysymykseen siitä, miten elektronit säteilevät magneettikentässä, ja havaintoon, että elektronin kentässä tapahtuva reaktio muuttaa hiukkasen ominaisuuksia, myös massaa. Tämä johti Nobelilla palkittuun työhön kvanttisähködynamiikan parissa.
|