Jean-Pierre Jabouille on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime vuosikymmeninä. Rikas ja monipuolinen historia Jean-Pierre Jabouille on kiinnittänyt niin akateemikkojen, tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin harrastajien huomion. Jean-Pierre Jabouille on jättänyt syvän jäljen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti eri näkökulmia ja näkökulmia, jotka liittyvät Jean-Pierre Jabouille:een, tavoitteenamme tarjota täydellisempi käsitys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Jean-Pierre Jabouille | |
---|---|
Jabouille vuonna 2012 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1. lokakuuta 1942 Pariisi, Ranska |
Kuollut | 2. helmikuuta 2023 (80 vuotta) |
Kansalaisuus | Ranska |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1974–1975, 1977–1981 |
Talli(t) | Williams, Surtees, Tyrrell, Renault, Ligier |
Kilpailuja | 56 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 2 |
Palkintosijoja | 2 |
Paalupaikkoja | 6 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
MM-pisteitä | 21 |
Ensimmäinen kilpailu | Ranskan GP 1974 |
Ensimmäinen voitto | Ranskan GP 1979 |
Viimeinen voitto | Itävallan GP 1980 |
Viimeinen kilpailu | Espanjan GP 1981 |
|
Jean-Pierre Jabouille (1. lokakuuta 1942 Pariisi, Ranska – 2. helmikuuta 2023) oli ranskalainen Formula 1 -kuljettaja. Pariisissa syntynyt ajaja oli yksi viimeisistä F1-kuljettajista, joka toimi myös insinöörinä.
Jabouille aloitti uransa Ranskan Formula 3 -luokassa 1967 ja 1968. Vuodeksi 1969 hän sai sopimuksen Alpinen kanssa, joka ajoi Formula 2 -sarjassa ja erilaisissa autoluokissa. Vuonna 1973 ja 1974 hän ajoi Le Mansin 24 tunnin ajossa kolmanneksi. 1974 hän myös pääsi kokeilemaan Formula 1:stä kotikilpailussaan ja Itävallan GP:ssä, muttei päässyt aika-ajoista kilpailuun.
Hän ajoi kaudella 1975 sekä F2:sta ja F1:sta, ja sijoittui Ranskan GP:ssä kahdenneksitoista. Seuraavan kauden hän keskittyi pelkästään Euroopan Formula 2 -sarjaan ja voitti sen mestaruuden. Vuonna 1977 hän siirtyi Renault'n F1-talliin. Renault'n uusi turboahdettu moottori oli kuitenkin epäluotettava, eikä hän kahtena ensimmäisenä kautena menestynyt kisoissa.
Kun vuonna 1979 Renault'n luotettavuus alkoi parantua Jabouille ja René Arnoux menestyivät sarjassa. Jabouille saavutti Renault'n ensimmäisen paalupaikan Etelä-Afrikan GP:ssä, ja voitti Ranskan GP:n. Voitto oli ensimmäinen turbolla varustetulla moottorilla ajettu. Vuonna 1980 Jabouille saavutti kaksi paalua, ja voitti Itävallan GP:n. Kuitenkin ripustusten pettämisestä johtunut onnettomuus Kanadan GP:ssä katkaisi hänen kautensa, koska hänen jalkansa murtui.
Kauden 1981 kaksi ensimmäistä GP:tä jäi häneltä väliin yhä vaivanneen loukkaantumisen takia, eikä hänen kuntonsa palannut koskaan ennalleen; hänen vauhtinsa oli hiipunut, ja hän karsiutui monesti aika-ajoista. Epäonnistumisien takia hän lopulta päätti lopettaa uransa.
Lihavoitu merkitsee paalupaikkaa ja kursivoitu kilpailun nopeinta kierrosta.
Jabouille toimi uransa jälkeen Peugeot'n organisaatiossa kehittämässä sen kilpa-autoja. Hänen huippukohtansa oli Le Mansissa Peugeot'lla saavutettu kolmas sija. 1994 hän seurasi Jean Todtia Peugeot'n urheiluosaston johdossa, mutta hänet irtisanottiin epäonnistumisien jälkeen 1995. Siitä lähtien hän johti omaa kilpa-autotalliaan ISRS -sarjassa.
|