Nykymaailmassa Bruce McLaren on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua eri alueilla. Sen merkitys ylittää rajat ja sen vaikutukset tuntuvat yhteiskunnassa, taloudessa ja kulttuurissa. Bruce McLaren:n tärkeys on johtanut siihen, että sitä on tutkittu ja analysoitu huolellisesti, jotta sen vaikutukset ja seuraukset voidaan ymmärtää paremmin. Tässä artikkelissa tutkimme Bruce McLaren:n aihetta eri näkökulmista, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys. Alkuperäistään nykytilaan, mahdollisten tulevaisuuden skenaarioiden kautta Bruce McLaren on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja siksi sitä on tärkeää käsitellä syvällisesti ja harkiten.
Bruce McLaren | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | Auckland |
Kansalaisuus | Uusi-Seelanti |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1959 - 1970 |
Talli(t) | Cooper, McLaren, Eagle |
Kilpailuja | 104 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 4 |
Palkintosijoja | 27 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 3 |
MM-pisteitä | 196,5 |
Ensimmäinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1959 |
Ensimmäinen voitto | Yhdysvaltain Grand Prix 1959 |
Viimeinen voitto | Belgian Grand Prix 1968 |
Viimeinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1970 |
Aiheesta muualla | |
www.bruce-mclaren.com/index.php | |
|
Bruce Leslie McLaren (30. elokuuta 1937 Auckland, Uusi-Seelanti – 2. kesäkuuta 1970 Chichester, Englanti, Iso-Britannia) oli uusiseelantilainen kilpa-autoilija ja McLaren-tallin perustaja. Hän menestyi muun muassa Formula 1 -sarjassa ja urheiluautoilla. McLaren voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 1966 Chris Amonin kanssa. McLaren on Denny Hulmen ohella muistetuin uusiseelantilainen F1-kuski. Hulme sai ainoana uusiseelantilaisena Formula 1 -maailmanmestaruuden, kun taas McLaren perusti toiseksi menestyneimmän Formula 1 -tallin, McLarenin. McLaren osallistui 50 eri MM-sarjan ulkopuoliseen kilpailuun, joista voitti kolme.
Bruce McLaren pääsi Uuden-Seelannin autourheilupiireiltä saamansa stipendin avulla ajamaan Eurooppaan Formula 2 -kisoja vuonna 1958 näytettyään kykynsä Formula 2 -luokassa kotimaassaan. Hän pääsi jopa pistesijoille ajettuaan viidenneksi Saksan GP:ssä samana vuonna. McLaren ei kuitenkaan saanut pisteitä, sillä hän ajoi kilpailun Formula 2 -luokan autolla.
Vuoden kuluttua Cooper-talli otti McLarenin F2-kilpatallinsa kuljettajaksi ja vuoden lopulla hän pääsi ajamaan tallin F1-autoa ja kiitti luottamuksesta. McLaren voitti kauden 1959 Yhdysvaltain päätösosakilpailun 22-vuotiaana. Näin hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin GP-voittaja ja piti ennätystä hallussaan 44 vuotta ennen kuin espanjalainen Fernando Alonso voitti vuoden 2003 Unkarin osakilpailun.
Kaudella 1960 McLaren voitti yhden osakilpailun ja pokkasi kauden päätteeksi MM-hopeaa tallikaverinsa Jack Brabhamin voitettua toisen perättäisen maailmanmestaruutensa. Seuraavilla kausilla Cooper ei enää ollut yhtä ylivoimainen auto kuin 1950-luvun lopulla, mutta silti McLaren onnistui voittamaan kauden 1962 Monacon GP-kilpailun. Tämän jälkeen McLaren pyysi Charlie Cooperilta autoa, jotta hän olisi voinut osallistua talvella ajettavaan TasMan-sarjaan, mutta Cooper kieltäytyi. McLaren perusti oman tallin ja voitti TasMan-sarjan näytöstyyliin. McLarenin ei tarvinnut odottaa tallinsa ensimmäistä voittoa kauan, sillä jo syksyllä 1968 McLaren voitti omaa nimeä kantavalla autollaan Belgian osakilpailun. Voitto jäi Bruce McLarenin viimeiseksi. Päätettyään jo lopettaa kilpa-autoilijan uransa ja keskittyä kasvavalle liiketoiminnalleen, McLaren kuoli 32-vuotiaana testatessaan tallinsa Can-Am-autoa Goodwoodin radalla kesäkuussa 1970.
|